Rengastus

Päivitetty 8.11.2016

Lintujen rengastaminen on lintujen tutkimisen kannalta tärkein kulmakivi. Kun lintu saa yksilöllisen ”henkilökortin” eli renkaan maukaansa, niin se kyetään tunnistamaan vielä vuosikymmentenkin kuluttua juuri tietyksi yksilöksi. Mitkään nykyaikaiset laitteet kuten geologgerit tai gps-paikantimet eivät kykene yhtä pitkiin seuranta-aikoihin, vaikka niillä kyetäänkin saamaan lyhyellä aikavälillä tarkempaa tietoa. Teknisten laitteiden ongelmana on kuitenkin hinta, mikä rajoittaa seurannan vain muutamaan yksilöön. Rengastuksen avulla tietoa voidaan saada tuhansista yksilöistä, jolloin saatu seurantatulos ei koske vain yhden linnun poikkeavaa käyttäytymistä.

Rengastuksen pääpainoalat ovat:

  • Poikasrengastus, jonka yhteydessä on toivottavaa saada rengastettua myös poikasten emot, jolloin koko lintuperhe voidaan identifioida.
  • Lintuasemarengastus, jossa kaikilla Suomen lintuasemilla rengastetaan muuttomatkalla olevia lintuja erilaisin pyyntimenetelmin.
  • Erilaiset seurantaprojektit, joihin lukeutuvat tällä hetkellä mm. sisämaan seurantapyynti eli SSP, ja ruokintavakiopyynti eli RUOVAK. Myös muita teemoja on tarjolla, kuten talvilinnut, marjalinnut, rautiaisprojekti, jne.

 

Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) kolmikko rengastettavana.

 

Rengaslöydöt

Mikäli löydät kuolleen linnun, jolla on rengas jalassaan tai näet elävän linnun, jolla olevan renkaan kykenet lukemaan vaikkapa kaukoputkella, niin ilmoita havaintosi rengastustoimistoon tästä.

 

 

Miten minusta voisi tulla rengastaja?

Kts. ehdot Eläinmuseon sivuilta ja tartu tuumasta toimeen! Kaikkein tärkein asia mitä tulevalta rengastajalta vaaditaan on Suomessa säännöllisesti tavattavien lintujen lajintuntemus. Sen kun osaa, niin kaiken muun oppii nopeasti kokeneen rengastajan seurassa suoritettavan harjoittelun aikana.

Rengastustoimiston nettisivuilta löytyy monenlaista tietoa rengastuksesta ja erilaisista rengastusprojekteista.

 

Linkkejä Rengastajille:

Lintuvaara

LUOMUS/Lintujen rengastus

Euroopan luku-/värirengastusprojektit

________________________________________________________________________________

Lintujen ulkoloishanke

Uudessa 2014 alkavassa Lintujen ulkoloistutkimuksessa kerätään rengastuksen yhteydessä linnuilta ulkoloisia, jotka purkitetaan pieniin näyteastioihin ja toimitetaan Oulun Yliopistoon tutkittavaksi. Hanketta koordinoi Oulun yliopiston Biodiversiteettiyksiköstä Marko Mutanen (etunimi.sukunimi(a)oulu.fi). Hankkeessa ovat mukana myös Rengastustoimisto (Luonnontieteellinen Keskusmuseo) ja taustatukena Ympäristöministeriön nivelkärsäiseliötyöryhmä sekä kansallinen FinBOL-konsortio.

Lintujen ulkoloiset tunnetaan hyvin huonosti. Erityisesti hankkeessa keskitytään väiveisiin (Phthiraptera), mutta myös täikärpäsiin (Hippoboscidae), kirppuihin (Siphonaptera) ja punkkeihin. Tutkimuksessa selvitetään paitsi Suomen lajistoa ja levinneisyyttä näissä ryhmissä, myös mm. lajien erikoituneisuutta eri isäntälajeihin. Tutkimuksessa analysoidaan laajamittaisesti näytteiden DNA-viivakoodeja. DNA-viivakoodit ovat osoittautuneet erittäin käyttökelpoisiksi taksonomisessa tutkimuksessa, koska ne tavallisesti erottelevat hyvinkin samankaltaiset lajit tehokkaasti toisistaan. Tutkimuksessa selvitetään myös lajien morfologisia ja biologisia eroja.

Hanke on täysin riippuvainen rengastajien avusta. Tavoitteena on saada kerättyä näytteitä mahdollisimman monesta lintulajista eri puolilta Suomea. Näytteiden keruu tapahtuu vuosien 2014 ja 2015 aikana.

Oulun yliopisto toimittaa kaikille halukkaille paitsi tarkat ohjeet näytteiden tallentamiseksi, myös etanolia sisältäviä näytetuubeja ja pinsetit yksilöiden noukkimiseen.

Tutkimuksen avulla saadaan maassamme ensi kertaa kattavaa tietoa lintujen ulkoloisista.