Pöllöjen soidinkausi on alkanut. Pöllövuoden alku näyttää ainakin paikoin lupaavalta. Tiiraan talletetut havainnot viime ajoilta kertovat muidenkin varhaisimpien pesimälajien edustajien asettuneen reviireilleen. Tiaislajien ja puukiipijän laulua on jo paikoin kuultu. Käpylintujen pesimäkausi on alkanut. Käpylintuja on tosin vähän verrattuna viimevuotiseen. Tikatkin ovat aloittaneet rummutuksen.
Toisen atlaskauden ensisävelet on kuultu. Atlasindeksejä toivotaan liitettävän havaintoilmoituksiin. Vähintään PV2 on jo käypä indeksi ainakin laulaville käpylinnuille, tiaisille, puukiipijälle sekä soidintaville pöllöille ja tikoille. Lopputalven kääntyessä alkukevääksi sopii jo aloittaa varsinainen atlasretkeilykin. Korpit alkavat piakkoin pesintänsä. Pähkinähakin reviirirääyntää saattaa hyvällä onnella kuusikorvissa kuulla. Pyrstötiaiset alkavat maaliskuussa pesänrakennuksen. Viimeaikaisilla lajin havaintopaikoilla kannattaa alkaa seurata tilannetta. Pesää rakentava pari on usein peloton ja koiras seuraa äänekkäästi naarasta. Kanalinnuista fasaanikoiraan reviirihuudot kertovat jo pesinnän olevan mahdollinen. Turkinkyyhkypaikoilla kannattaa pikkuhiljaa alkaa seurailla, mihin puuhun pulu menee. Pesänrakennus voi olla yllättävän näkyvää.
Kevätalven atlasretkillä kannattaa kuitenkin muistaa, että valtaosalla lajeista pesimäaika on vasta edessäpäin. Huomioithan, että mahdollisia pesintöjä kuvaavia pesimävarmuusindeksejä (indeksit 2–3) tulisi käyttää vain lajin pesimäaikaan. Esimerkiksi lähipurolla laulamaan innostuva koskikara eteläisessä Suomessa ei todennäköisesti pesi alueella, vaan poistuu kyseiseltä talvireviiriltään myöhemmin. Vastaavasti keltasirkut voivat kauniilla säällä intoutua laulamaan lintulaudan tuntumassa, vaikka paikka ei olisi niiden pesimäympäristöä eikä vielä olisi lajin varsinainen pesimäaika. Peltopyyparvi ei vielä helmikuussa viittaa pesintään, sillä talviparvet hajoavat maalis–huhtikuussa parien siirtyessä reviireille.
Atlashavaintoja kannattaa kevään edetessä muistaa kirjata kaikilta atlasruuduilta, joilla liikut: näin saamme atlasruutujen selvitysasteet nousemaan. Selvitysasteiden nostamisessa auttavat varta vasten tehdyt retket, joilla keskitytään atlashavainnointiin. Erityisesti varmistetut pesinnät nostavat tehokkaasti atlasruudun selvitysastetta. Olennaista on kuitenkin kirjata havaintoja myös laulavista ja muuten reviiriä pitävistä linnuista. Jos pesintä ei myöhemmin varmistukaan, lajista on tällöin ruudulta alhaisempi pesimävarmuusindeksi.
Havaintosi ovat tärkeitä!
Lintuatlaksessa selvitään kaikkien lintulajiemme pesimäaikainen levinneisyys ja pesinnän varmuus Suomessa 10 x 10 kilometrin atlasruuduissa. Neljäs lintuatlas toteutetaan vuosina 2022–2025. Atlas perustuu vapaaehtoisten lintuharrastajien havaintoihin – siksi havaintojesi ilmoittaminen on olennaisen tärkeää!
Lisätietoa lintuatlaksesta Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen atlas-sivuilta ja BirdLife Suomen atlas-sivuilla.
Lintuatlashavainnot ilmoitetaan joko Luomuksen Laji.fi palvelun kautta (Ohjeet) tai BirdLifen Tiira havaintopalvelun kautta (Ohjeet).
Osallistut atlakseen ilmoittamalla lintuhavaintosi ja merkitsemällä havaintoon pesimävarmuusindeksin. Lisätietoa pesimävarmuusindekseistä.
Tulkintaohjeita pesimävarmuusindekseihin löytyy täältä.
Lintuatlasruudut löydät mm. täältä, klikkaa päälle karttataso ”Atlasruudukko” ja halutessasi myös ”Lintuatlasruudut yhdistyksittäin”.
Lintuatlaksen tulokset löytyvät tulospalvelusta (lajit, ruudut, yhdistykset). Atlasruutujen tai yhdistyksen selvitysastekartta näyttää, mihin atlasretkiä kannattaa suunnata.
Lisätietoa pesimävarmuussummasta ja selvitysasteesta löytyy täältä.
/Atlasvastaava J.Karvonen