Norrskärin lintuhavaintoasema oli miehitettynä 9.-29.5. välisen ajan ja saari tarjosi miehittäjilleen monenlaista herkkua. Suurharvinaisuuksia havaittiin kaksi. Jakson kovin laji oli mustapääsirkku, jota koskevia havaintoja Suomessa on tehty vain runsaat kolmekymmentä. Hieman uupuneen oloinen lintu löytyi satamasta ja tätä kaunista ja lajityypillisesti pelotonta lintua saatiin seurata oikein koko rahan edestä. Toinen laji, jota koskevat havainnot käsitellään valtakunnallisessa Rariteettikomiteassa, oli meikäläisen variksen mannereuroopplainen alalaji nokivaris. Nokivariksen määrityksen varmistaminen vaati jonkin verran työtä, mutta lopulta linnusta saatiin kuin saatiinkin myös kelpo kuvia. Kahlaajapuolen aatelia edustivat saaren ”laguunissa” monta päivää viihtynyt avosetti sekä lampiviklo. Isosirrejä oli enimmillään kuusi.
Muita harvinaisuuksia olivat paikallinen kyhmyhaahka (naaras), komeasti läheltä muuttanut jääkuikka, laguunin pohjoispuolisen niityn sitruunavästäräkki sekä leveäpyrstökihu, joka sekin ohitti saaren varsin läheltä. Harvalukuisia lajeja olivat myös sepelrastas, pikkusieppo ja mustaleppälintu. Saaressa oli kaksi päivää nuori muuttohaukka, jonka vaivattoman näköisen saalistuksen lopputuloksena sen ruuaksi joutuivat niin lokki kuin riskiläkin.
Vuodenaikaan nähden kiinnostavia lajeja olivat pulmussirri, joka löytyi lähtöpäivänä, kun tavarat oli jo viety laiturille paluukyytiä odottamaan sekä pohjantikka ja hiiripöllö. Pohjantikka tuli ruokailemaan aivan aseman viereen ja hiiripöllö pääsi vain vaivoin siirtymään Östra Norrskärin puolelle muiden lintujen sitä armottomasti ahdistellessa.
Jakson yksi mielenkiintoisimpia lajeja oli etelänkiisla, joita nähtiin lähes päivittäin. Suurimmat päiväsummat olivat 24, 32 ja 47. Muualla Suomessa on tällaisia määriä havaittu vain Suomenlahdella Pernajan Aspskärillä, missä on maan ainoa suurempi kiislayhdyskunta. Kiislojen liikkumisessa oli jakson aikana havaittavissa eroja. Alkupäivinä havaittiin kaukaa etelästä ja lounaasta tulevia lintuja, jotka määrätietoisesti jatkoivat matkaansa pohjoisen suuntaan. Tämä synnytti oletuksen, että kysymyksessä saattaisivat olla Ruotsin puoleisessa Merenkurkussa Bondenin saarella sijaitsevaan suureen koloniaan matkalla olevat myöhäiset muuttajat. Jakson loppupuolella, jolloin havaittujen yksilöiden määrät olivat suurimmillaan, linnut sen sijaan olivat selvästi paikallisia/kierteleviä. Koska Norrskär sijaitsee hieman sivussa lähempänä mannerta kulkevasta päämuuttoreitistä, ei merimuuttoa ollut erityisen vilkasta. Muutamana päivänä saatiin kuitenkin seurata varsin mukavaa muuttoa. Parhaana päivänä nähtiin 650 kuikkalintua, joista määritettyjä kuikkia oli 267 ja kaakkureita 18. Koko jaksolla kuikkalintuja oli yhteensä 1595. Muuttavien mustalintujen päivämaksimi oli 947 ja muutolla lepäilevien mustalintujen enimmäismäärä oli 3550. Paikallisia haahkoja oli enimmillään 6900, pilkkasiipiä 720, ruokkeja 510, riskilöitä 410 ja merikihuja 17.
Hyönteissyöjien määrä vaihteli päivästä toiseen säästä riippuen. Joinakin päivinä saari oli lähes tyhjä ja joinakin päivinä kuhinaa oli joka puskassa ja pensaassa. Hyönteissyöjien enimmäismääriä olivat: pajulintu 120, harmaasieppo 31, sinirinta 20, hernekerttu 34 ja leppälintu 14. Idänuunilintu havaittiin neljänä päivänä ja jakson lopulla havaittiin myös ruoko-, ryti ja viitakerttuset. Kaikkiaan jaksolla havaittiin 131 lajia.
Summa summarum: Kun havainnointi Norrskärillä on keskittynyt pääasiassa syksyyn, osoitti saari nyt, että se myös keväällä on Merenkurkun lintuparatiisi numero yksi. Muilla lintuasemilla paljon oleskelleet miehittäjät kiinnittivät huomiota siihen, että linnut Norrskärillä ovat lähellä./ALä