Australia, New South Wales 4.-24.9.2012

Päivitetty 16.12.2012

Tuukka ja Ulla Pahtamaa

4.9. tiistai

British Airwaysin kone laskeutuu Sydneyn kansainväliselle kentälle aamuviiden jälkeen (olimme varanneet matkan Qantasilta, mutta yhtiöt ovat yhteistyössä). Aikaisemmin sinne ei saakaan laskeutua, sillä yöllä on lentokielto. Ennen kuutta saavat laskeutua vain tietyt mannertenväliset lennot. Tupsahdamme tavaroinemme aamuvarhaisen Sydneyn viileyteen. Lämpötila on noin +7 asteessa. Saamme taksin ja suuntaamme kohti Sydneyn keskustan hotelliamme. Taksikuski ihmettelee, miksi olemme tulleet lomalle tänne. Paras paikka lomanviettoon Australiassa on hänen mukaansa Port Douglas Queenslandissa: siellä on lämmintä ja voi ottaa aurinkoa hiekkarannoilla. No, emme selitä, mutta kieltämättä hieman tyrmäävä tervetulotoivotus meille, jotka olemme suurin odotuksin tulleet kaukaiseen Australiaan ja sen kevääseen.

Suuntaamme kaupungille, ensin Hyde Parkiin ja sitä kautta Botanical Gardeniin. Hopealokki taitaa olla ensimmäinen uusi lajimme. Niitä on puistossa ja kaduillakin. Sotilasmesikot pitävät meteliään puissa. Australianpyhäiibikset tepastelevat nurmikolla kesyinä. Kuljemme St Mary´s Katedraalin ja Archibaldin lähteen ohi. Sivuutamme parlamenttirakennukset. Tulemme Botanical Gardeniin. Vehmas ja rauhallinen puisto osoittautuu maineensa veroiseksi. Isohuiluvarikset ja huilukorpit ottavat meidät vastaan. Australianhaarapääskyt ovat myös uusia meille. Sateenkaarilurit pitävät meteliään. Karkeaääniset kultatöyhtökakadut ovat myös uusi tuttavuus. Kaksi australianpöllökehrääjää päivehtii erään puun oksantyngällä, eivät edes kovin varjoisassa paikassa. Linnut ovat ennakkoajatuksiani isompia. Jatkamme puistokierrosta. Pusikossa rapisee. Itkuluhtakana tepastelee pensaiden alla kuivia lehtiä kahistellen. Aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti viileän aamun jälkeen. Erikoista on auringon kiertäminen idästä pohjoisen kautta länteen toisin kuin pohjoisella pallonpuoliskolla.

Poikkeamme nauttimaan iltapäiväkahveja puiston kuppilaan. Sen jälkeen kierrämme lintulammikon: australianmerimetsoja 3, mustamerimetsoja 4, juovanaamasorsia 3, australiantaveja 4,lyijysorsia 12 ja tummaliejukanoja 10. Hopealokkeja lentelee siellä täällä. Naamiohyypät käyskentelevät nurmikolla lepäilevien ihmisten lomassa. Suuntaamme kulkumme Oopperataloa kohti. Ensimmäiset isonaurajat, kookaburrat, antavat ääninäytteensä ja pääsemme ihailemaan lintuja läheltä. Jatkamme kukkulan laelle suurten puiden alle. Isohaukkapöllö istuskelee puun latvuksessa ja tuijottelee sieltä alas. Maassa olevat jätökset kertovat paikan olevan pöllölle vakio.

Kävelemme rantaravintoloiden kautta Circular Quaylle. Hopealokit kirkuvat ympärillä ja hyökkäävät heti pöytiin jämiä syömään, mikäli ihmiset lähtevät paikalta pois. Kuljemme koko CBD:n (Central Business District) läpi. Päivän lajimäärä on 21.

Kuva 1. Isohaukkapöllö, Ninox strenua, Botanical Gardenissa. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 1. Isohaukkapöllö, Ninox strenua, Botanical Gardenissa. Kuva Ulla Pahtamaa.

 

Kuva 2. Hopealokki, Larus novaehollandiae, Sydneyn Oopperatalon portailla. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 2. Hopealokki, Larus novaehollandiae, Sydneyn Oopperatalon portailla. Kuva Tuukka Pahtamaa.

5.9. keskiviikko

Aamulla matkaamme Sydneyn Olympiapuistoon, johon on rakennettu laaja ulkoilualue. Rannalla on alkuperäistä mangrovekasvillisuutta, mutta kosteikot ovat osin keinotekoisia. Matkalla esikaupunkialueen läpi näemme muutaman australiankalliopääskyn. Heti aluksi australianviikunansyöjä esittäytyy parkkipaikan puussa. Australiankorppien käheäsointinen hieman aavemainen ääni tulee myös tutuksi. Pyrstöään sivusuuntaisesti keikuttelevia valkokulmamonarkkeja on joitakin. Mutaharakat huutelevat kimakkaa ”piivii” vihellystään. Äänekkäitä punahelttamesikkoja on useita. Sinikurkkumalurit vikisevät ruohostossa. Koiras on upeanvärinen, sinistä ja mustaa päässä ja rinnassa. Ne ovat liikkeissään varsin nopeita ja vaikeasti kuvattavia. Läheisellä lammikolla Lake Belvederellä on australiankäärmekauloja, australianuikkuja, australiansotka, mustajoutsenia ja kaunomerimetsoja jo eilen nähtyjen australian– ja mustamerimetsojen sekä lyijysorsien lisäksi.

Lähdemme kävelemään boardwalkia Badu Mangroven läpi. Seuraavalla kosteikolla on runsaasti siivekkäitä: upeita punaruskeapäisiä australianavosetteja, suuri määrä pitkäjalkoja (200) ja australiantaveja (250). Haikaralukemiksi kirjaan: 6 valkonaamahaikaraa, 2 jalohaikaraa ja silkkihaikaran. Jatkamme rannan lähellä olevalle piilokojulle. Lietteellä tepastelee 13 mustaotsatylliä. Paluumatkalla kosteikon yllä kaartelee 5 australianpelikaania ja ne myös laskeutuvat. Mangrovessa laulelee harmaavihermesikko. Uimassa näemme australiansuomutaveja. Tinanttihelmikkäät ääntelevät metsikössä ja saamme linnut myös hyvin näkyviin. Niillä on pesä kaivettuna maan sisään pienen kuopan reunalle. Kapea tunneli johtaa pesään. Harmaavyömonarkki esittäytyy terhakkaana lähellä. Upean kierroksen päätteeksi menemme läheiseen ravintolaan lounaalle.

Suuntaamme vielä pariin kohteeseen Olympiapuistossa. Rantakanat ovat hyvin edustettuina ja kirjaan: tummaliejukana 80, sulttaanikana 20 ja nokikana 60. Australiankapustahaikara sekä valkosilmä– ja valkosepelmesikko ovat uusia tuttavuuksia. Australianrastaskerttusia raksuttaa ruovikoissa kolme. 15 linnun oliivituliperäparvi edustaa peippolintuja. Tutumpaa lajistoa edustavat meikäläiset kottaraiset, jotka ovat aikanaan tänne tuotuja. Ne ovatkin saaneet hyvän jalansija. Tuotuja lajeja edustavat myös 2 tikliä ja 4 punaposkibulbulia. Päivä on lämmin, +28 astetta korkeimmillaan.

Iltapäivän lopuksi ajamme vielä Lane Cove Riverille. Pääsemme upeaan eukalyptusmetsään. Oliivivatsamaluri laulelee kaunista lyhyttä säettään metsässä. Sademetsäkiipijä kuuluttaa myös olemassaoloaan. Vajaa puolimetrinen lisko (Eastern Water Dragon) on liikkumattomana ruohostossa, kun Ullan pitäisi astua autosta ulos. Termiitit ovat rakentaneet suuria pesäpahkuroitaan eukalyptuspuihin. Tukevassa puussa istuskelee töyhtöhaukka ja näemme myös yhden lennossa. Myöhemmin emme lajia enää tapaisi. Harmaan muodon australiankanahaukka on toinen päiväpetolintulaji. Se kaartelee hetken joen yllä. Papukaijat pitävät meteliään rantapuustossa: 10 kultatöyhtökakadua ja 3 lähdekakadua. Päivän sateenkaarilurimäärä kohoaa 70:een. Upea ruusukakadu on myös uusi laji. Tummalaulu– ja viiksilaulumesikko jatkavat mesikkojen sarjaa. Huiluvaris lurittelee huiluaan loitompana. Suuria australiankekokanoja tepastelee aivan lähellämme kolme. Päivän lajimäärä on 62.

Kuva 3. Kekokanat, Alectura lathami, tulevat aivan lähelle kävelemään. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 3. Kekokanat, Alectura lathami, tulevat aivan lähelle kävelemään. Kuva Tuukka Pahtamaa.

6.9. torstai

Ajamme Botany Bayn etelärannalle paikkaan, johon James Cook aikanaan rantautui. Rannalla on tapahtumasta kertova muistomerkki. Aivan aluksi nautimme kahvit pöytäpenkkiyhdistelmässä. Huilukorpit tulevat kärkkymään osinkoja, joukossa on yksi huiluvaris. Hieman loitompana nurmikolla tepastelee kaksi töyhtökyyhkyä. Punarosellat viehättävät lähipuissa.

Ajamme Cape Solanderille, jolta avautuu aava ulappa, Tasmanian meri. Paikalla on havainnointikatos (Whale watching platform). Ulapalla tapahtuu. Melko lähellä rantaa meren yllä lentelee sadoittain liitäjiä. Alun totuttelun jälkeen selviää, että suurin osa on suippopyrstöliitäjiä, vartin aikana arvioin niitä olevan viitisensataa. Joukossa on pienempiä, päältä tummia ja alta valkeita liitäjiä. Ne kirjautuvat uudenseelannin– ja/tai tummapikkuliitäjiksi (150). Australiansuulia lentää yksittäin merellä. Töyhtötiiroja on hieman enemmän. Suuri hetki koittaa, kun aivan rannan tuntumaan suurine siipineen ilmestyy liitelemään aikuinen mustakulma-albatrossi. Se esittäytyy muutaman kerran kaartaen editsemme ja katoaa sitten loitommalle. Suurenmoista: ensimmäinen albatrossimme! Lintu on komeanvärinen aikuinen albatrossi: siivet päältä mustat, alta mustan ja valkoisen kirjavat (etu- ja takareuna mustat, keskus valkoinen), nokka kellertävä ja valkoisessa päässä silmän kulmat mustat. Pari delfiiniä pyörähtää lähellä rantaa.

Jatkamme Boat Harbourille. Tallustamme rantaa tunnetuille lintukareille. Sysimeriharakka seisoskelee rantakalliolla matkan varrella. Jokunen valkonaamahaikara lentelee lähettyvillä ja nummen yllä liihottelee australiansuohaukka. Ohitamme Boat Harbourin laguunin hiekkarannan. Muutama ihminen ottaa aurinkoa. Lahdelman takana kalliokareilla on runsaasti siivekkäitä: satoja töyhtötiiroja, eri merimetsolajeja ja yksi australianpelikaani. Pitemmälle ehtiessämme äkkäämme kallioilla yksinäisen kahlaajan, australianhyypän, jota ei tavallisesti tapaa meren rannalta. Ulompana kahlaajia on lisää: rusokaulasirrejä parikymmentä ja vaihtopukuinen isosirri, jolla on vielä punaista jäljellä. Nämä ovat pohjoisesta pesimäseuduiltaan palaavia muuttokahlaajia, jotka ovat hiljattain saapuneet.

Paluumatkalla ohitamme taas Boat Harbourin laguunin uimarit. Mieleemme muistuu taksikuskin sanat muutama päivä aiemmin Port Douglasista – nii´in, ehkä loman voisi viettää osin myös uimarannalla? Päivä paistaa kuitenkin meillekin ja lämmin merituuli puhaltaa kovasti. Paluumatkalla rannalla on kaksi mustaotsatylliä. Koukkaamme vielä Botany Bayn hiekkarannan kautta, jossa usein nähdään australianmeriharakoita. Nyt ne kuitenkin ovat poissa. Illalla Oopperatalon ja Harbour Bridgen valoissa lentelee parisataa hopealokkia, ehkä ne pyydystelevät lentäviä hyönteisiä? Päivän lajimäärä on 46.

Kuva 4. Huilukorppi, Strepera graculina, Botany Bayn rantapuustossa. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 4. Huilukorppi, Strepera graculina, Botany Bayn rantapuustossa. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 5. Töyhtökyyhky, Ocyphaps lophotes, Botany Bayn rantanurmikolla. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 5. Töyhtökyyhky, Ocyphaps lophotes, Botany Bayn rantanurmikolla. Kuva Tuukka Pahtamaa.

7.9. perjantai

Ajamme Warriewood Wetlandsille. Rauhallisessa paikassa aamuauringon lämmittäessä oliivikuhankeittäjä viheltelee meille heti aluksi. Metsän kätköistä löytyy keltaoliivisieppoja, kultavatsaviheltäjiä ja naamiosilkkimalureita. Oliivivatsamalurin laulu on jo meille toissapäiväisestä tuttu. Paikalla olevalta naispuoliselta lintuharrastajalta saamme kuulla, että pari viikkoa aiemmin löytynyt sinappipitta oli vielä tunti sitten polun varren tiheikössä. Jäämme paikalle odottamaan. Tovin kuluttua metsässä rapisee ja upeanvärinen sinappipitta pomppii näkyviin. Se tonkii nokallaan lehtikariketta ja jatkaa hyppelyään. Lintu liikkuu parin aarin alueella ja saamme ihailla sitä mukavasti, tosin aina välillä se katoaa lehvästön suojaan.

Piiskatimalit sivaltelevat lähellämme ja pääsemme myös näkemään lintuja. Parasta antia on kuitenkin lyyrypyrstö, joka intoutuu ääntelemään hieman kauempaa. Timanttihelmikkään maassa oleva pesä löytyy täältäkin. Kävelemme polkua pidemmälle kalliohyllyn eteen, jossa on joskus nähty kalliomaluri. Nyt sellaista ei paikalla kuitenkaan ole. Eastern Water Dragon paistattelee auringossa. Palaamme hieman takaisin ja löydämme pikkupuron varrelta lyyrypyrstönaaraan. Se on yhteistyöhaluinen ja antaa kuvauttaa itseään oikein kunnolla. Australiankuningaskaija kirjautuu myös havaintoihimme. Australiankekokanat rapsuttelevat metsän pohjalla.

Keskipäiväksi menemme läheiseen kuppilaan lounaskahveille. Vaihdamme paikkaa toisaalle Warriewood Wetlandsin alueelle. Kosteikolla juovanaamasorsien lisäksi on koirassinisorsa. Paikalla tepastelee monin paikoin tummaliejukanoja ja sulttaanikanoja. Havaitsemme ensimmäiset pikkuheltta– ja valkokulmamesikot sekä naamiokäpinkäisen. Paluumatkalla kosteikolta lennähtää valkopäähaikara.

Ajamme iltapäiväksi vielä rannikolle Turimetta Headille, jossa on hyvä näköalapaikka meren suuntaan. Ulapalla liikkuu hopealokkeja, muutama töyhtötiira, sekä 10 australiansuulaa, 50 suippopyrstöliitäjää ja 10 uudenseelannin-/tummapikkuliitäjää. Päivän lajimäärä on 55.

Kuva 6. Lyyrypyrstönaaras, Menura novaehollandiae, Warriewoodin metsässä. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 6. Lyyrypyrstönaaras, Menura novaehollandiae, Warriewoodin metsässä. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 7. Australianhaarapääsky, Hirundo neoxena, Warriewoodin kosteikolla. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 7. Australianhaarapääsky, Hirundo neoxena, Warriewoodin kosteikolla. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 8. Valkonaamahaikara, Egretta novaehollandiae, Warriewoodin kosteikolla. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 8. Valkonaamahaikara, Egretta novaehollandiae, Warriewoodin kosteikolla. Kuva Tuukka Pahtamaa.

8.9. lauantai

Olen aamuvarhaisella Rose Bayssa, jonne jään odottelemaan pelagisen retken alkamista. Kiertelen rannalla pirteässä aamussa. Suuren araucarian latvuksessa australianviikunansyöjä ääntelee aamuauringolle. Vähän myöhemmin näen niitä lisää. Mutaharakoiden ”piivii” ääni kantautuu tuon tuostakin. Isohuiluvarikset antavat oman ääninäytteensä. Pihamainat liittyvät kuoroon. Rannalla käyskentelee yksi australianpelikaani. Paikalle alkaa tulla muitakin retkeläisiä. Yhtäkkiä huomaan tien varren ojan suulla liuskanokkasorsan kahden juovanaamasorsan ja kolmen australiantavin seurassa. Lintu tekee lentonäytöksen ja palaa paikalleen. Lajin tapaa kuulemma harvoin merivesiympäristössä.

Alus tulee ja nousemme kannelle, meitä on kaikkiaan 22 henkilöä. Joukossamme on edustajia USA:sta, Saksasta, Tanskasta, Britanniasta ja Suomesta sekä joitakin tottuneempia paikallisia. Suuntaamme satamalahdelle ja sitä kautta merelle. Australianmerimetsot ja pari mustamerimetsoa toivottavat meidät matkaan. Sydneyn satamalahden upeat maisemat jäävät hiljalleen taakse katamaraanin ajaessa avomerelle North ja South Headien välistä. Eilinen kova länsituuli jatkuu ja valkoiset vaahtopäät ottavat meidät vastaan. Aaltojen korkeus on suurimmillaan 3 metriä. Meriveden lämpötila on n. +16 astetta – sinne ei olisi mukava joutua.

Lintuja näkyy heti: suippopyrstöliitäjiä on aluksemme ympärillä runsaasti, vähemmistönä ovat uudenseelannin– ja tummapikkuliitäjät. Kovin kauaa ei kestä ennen kuin ensimmäiset albatrossit näyttäytyvät. Jo tutuksi tulleita mustakulma-albatrosseja on useampia. Eipä aikaakaan, kun muitakin albatrosseja lyöttäytyy veneen seuralaisiksi: upeinta on seurata valtavaa jättiläisalbatrossia, joka pitkine kaarevine siipineen saapuu tarkkailemaan tapahtumia; jyhkeän juhlava näky, joka ei unohdu. Jättiläisiä on lopulta useampia eri-ikäisiä ja myöhemmin ulapalla kun olemme pysähtyneenä, muutama jättiläisalbatrossi viipyy veneen vierellä pitkään niin, että saamme tutustua niihin aivan läheltä. Aluksen paras määrittäjä poimii joukosta Gibson-tyyppisiä lintuja, joita on lopulta suurin osa jättiläisistä. Joukossa on yksi mahdollinen exulans. Jättiläisalbatrosseja näemme päivän aikana kymmenkunta. Mustakulma-albatrosseja on albatrosseista eniten, kirjaamme koko päivän saaliiksi 50+. Porukan tunnistaja määrittää kaksi Campbellin albatrossia silmän värin perusteella (vaaleat). Upeat isoalbatrossit näyttäytyvät myös usean yksilön voimin. Väliin aluksen ohittaa täysin harmaapäinen isoalbatrossi; ne ovat nuoria, luultavasti steadi-tyyppiä. Näemme myös 3 ad cauta-isoalbatrossia. Albatrossien lajikysymykset ovat ainakin osin vielä työn alla. Isoalbatrosseja on kaikkiaan kymmenkunta. Neljäntenä lajina näyttäytyy hoikka-albatrossi, niitäkin sekä aikuisia että nuoria lintuja. Kirjaamme niitä 15.

Albatrossien lisäksi muitakin merilintuja on hyvin liikkeellä. Tummamyrskyliitäjiä on 3 ja isomyrskyliitäjiä 2. Ollessamme pysähdyksissä, nekin tulevat aivan veneen lähelle. Kovassa tuulessa aluksen ohittaa yhteensä 5 ulappakeijua. Siroja ja pieniä aaltojen päällä nopeasti lentäviä lintuja, joita kovassa aallokossa on vaikea tarkoin havainnoida. Viistäjiä edustavat pitkäsiipiviistäjä (4) ja kihuviistäjä (30). Australiansuulia on 4. Etelänkihuja lyöttäytyy veneen seuraan toviksi yhteensä 3. Jo tutumpana lajistona koko venematkan ajan meitä seurailee tai ohittaa joukko hopealokkeja ja töyhtötiiroja. Hyvän havainnon teemme ohilentävästä mustanokkatiirasta.

Menomatkalla veneen vieressä matkaa tovin 4 ryhävalasta etelään. Aallokko on niin kova, ettei kuvia tahdo saada otetuksi. Odotan parempaa hetkeä, mutta valaat sukeltavatkin ja tilanne menee aika pian ohi. Upeita kuitenkin olivat. Koko reissun aikana näemme kymmenkunta delfiiniä (Short-beaked Common Dolphin). Paluumatkalla meidät yllättää ulapalla jököttävä suuri kala, jonka iso kolmiomainen selkäevä kohoaa pystyssä aallokosta. Pysähdymme tarkkailemaan. Kyse on möhkökalasta, suuresta ja erikoisesta valtamerien oliosta, josta ei niin kovasti tiedetä. Päivän lajimäärä on 37.

Kuva 9. Jättiläis-, iso- ja mustakulma-albatrosseja Tasmanian merellä. Kuvat Tuukka Pahtamaa.
Kuva 9. Jättiläis-, iso- ja mustakulma-albatrosseja Tasmanian merellä. Kuvat Tuukka Pahtamaa.
Kuva 10. Hoikka-albatroseja (Thalassarche carteri) Tasmanian merellä. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 10. Hoikka-albatroseja (Thalassarche carteri) Tasmanian merellä. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 11. Nuori isomyrskyliitäjä (Macronectes giganteus) Tasmanian merellä. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 11. Nuori isomyrskyliitäjä (Macronectes giganteus) Tasmanian merellä. Kuva Tuukka Pahtamaa.

9.9. sunnuntai

Suuntaamme Centennial Parkiin Lachlan Swamp Nature Trailille kosteapohjaiseen paperbark-metsikköön, jossa asustaa satoja australianlenkkoja (Grey-headed Flying Fox). Nämä Australian suurimmat lepakot roikkuvat pää alaspäin puissa. Muutama lennähtää välillä. Laji on esiintynyt myös Botanical Gardenissa, mutta on sittemmin hävitetty sieltä liiallisen lisääntymisen perusteella. Sen sanotaan vahingoittavan puustoa. Eräässä oksanhangassa näemme kissankokoisen kettukusun nukkumassa (Brushtail Possum).

Jatkamme Duck Pondille, jossa on satoja sorsalintuja, eniten australiansotkia, juovanaamasorsia ja mustajoutsenia. Ihmiset ruokkivat lintuja. Joukossa on myös tummaliejukanoja, nokikanoja ja sulttaanikanoja. Australianpyhäiibiksiä on siellä täällä. Ensimmäiset keijupääskyt havaitsemme täällä. Töyhtökyyhkyjä on monin paikoin nurmikoilla.

Siirrymme männikköön, jossa meitä odottaa iloinen yllätys: komeat mustakakadut ruokailevat. Paikalla on 12 lintua. Ne pitävät männynkäpyä taitavasti toisen jalan kynsissään ja avaavat nokallaan suomuja päästäkseen siemeniin käsiksi. Moni etsii tippuneita männynkäpyjä maasta ja myös ruokailee maassa. Kakadut ovat upeita, isokokoisia ja verkkaisin siiveniskuin lentäviä komistuksia. Viihdymme niiden parissa pitkään. Läheisellä lammikolla kahlailee australiankapustahaikara. Päivän lajimäärä on 30.

Kuva 12. Australianlenkkoja Centennial Parkissa. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 12. Australianlenkkoja Centennial Parkissa. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 13. Mustajoutsen, Cygnus atratus, Centennial Parkissa. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 13. Mustajoutsen, Cygnus atratus, Centennial Parkissa. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 14. Mustakakadu, Calyptorhynchus funereus, männynkävyn kimpussa Centennial Parkissa. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 14. Mustakakadu, Calyptorhynchus funereus, männynkävyn kimpussa Centennial Parkissa. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 15. Mutaharakka, Grallina cyanoleuca, Sydneyn keskustan kiinalaisessa puutarhassa. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 15. Mutaharakka, Grallina cyanoleuca, Sydneyn keskustan kiinalaisessa puutarhassa. Kuva Tuukka Pahtamaa.

10.9. maanantai

Aamupäivän olemme Mitchell Parkissa, joka on erillinen Cattain kansallispuiston osa. Alue on 115:n ha suuruinen metsä- ja avomaa-alue Caittai Creekin varrella. Sää on miellyttävä, viileän yön jälkeen aurinko alkaa lämmittää ja linnut laulavat. Laskeutuessamme harvahkoa eukalyptusrinnettä puistoon, kellomesikot musisoivat omalaatuisella äänellään joka puolella. Uusia lajeja tulee muitakin: 2 valkokurkkumaluria, 4 keltavatsamaluria, australianpronssikäki, 6 valkokurkkurosellaa, 4 isopensaskyyhkyä, huuteleva vaaleaseeprakyyhky (joka jää yllättäen reissun ainoaksi), poutaiibis, 3 huiluttelevaa huppuhuiluvarista, 2 laulavaa rastasviheltäjää, kellopunamesikko, naskalivyömesikko ja 2 melukaljumesikkoa. Kaikki esiintyvät pienellä metsä- ja niittyalueella. Meille jo tuttua lajistoa edustavat vilkkaasti ääntelevät kultavatsaviheltäjät.

Nautimme paikalla mukanamme tuomamme aamukahvit. Meillä on joka päivä oma Suomesta tuotu kahvitermospullo mukana ja muuta pientä purtavaa kaupasta hankittuna. Australiankanahaukkoja ilmestyy yläpuolellemme – emme ehdi kahvia rauhassa juoda, kun jo tapahtuu. Lähipuun onkaloa tutkii 2 idänkoukkukakadua, uusi laji sekin. Kolme mustakakadua liihottelee joen yli. Viuhkakäki pilisee lähistöllä. Iso parvi oliivituliperiä liikuskelee ruohostossa. Hopearilliparvi liikkuu vilkkaasti äännellen puustossa. Poistuessamme pysähdymme vielä rinteeseen kuuntelemaan kellomesikoita. Lyhyttä kellomaista ääntä on vaikea paikallista ja niinpä lintuja on yllättävän vaikea löytää eukalyptuspuiden lehvästöstä. Uutena lajina puuhun lennähtää satiinilavastajanaaras.

Jatkamme matkaa hieman toisaalle Cattain kansallispuistoon. Iso joukko harmaaisokenguruita pomppii ohitsemme – Ulla on niiden kulkureitin varrella ja ilmoittaa. Saamme takaapäin hieman muistokuvia, mutta elukat painelevat pusikkoon ennen aikojaan. Jatkamme matkaa Hawkesburyn laitumille. Uusina lajeina näemme pari australianliitohaukkaa ja 3 australiantuulihaukkaa. Kiurukerttu näyttäytyy hyvin pellonreunassa; saamme katsella sitä autosta läheltä. Eräällä pysähdyspaikalla saamme kuunnella tenhoavaa meikäläisen kiurun kevätlaulua taivaalta. Kiuru on aikanaan maahantuotu laji ja se on sittemmin levittäytynyt laajalle. Australianhyyppiä on eräällä pellolla 14. Keijupääskyjä lentelee kosteikon reunalla 50. Valkokulmamonarkkeja (45) ja mutaharakoita (70) näemme reissun parhaan päiväsumman.

Pughs Lagoonilla pensaissa pyörivät reissun ensimmäiset varpuset. Sekin on aikanaan maahantuotu laji, joka on levittäytynyt. Niin ikään maahantuoduilla pihamainoilla (90)ja punaposkibulbuleilla (15) on reissun paras päivä. 2 tikliä edustavat myös tuotua lajistoa. Windsorissa syömme kiinalaisessa lounaan. Paluumatkalla näemme ensimmäisen leijahaukan. Päivän lajimäärä on 80.

Kuva 16. Isopensaskyyhky, Phaps chalcoptera, Mitchell Parkissa. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 16. Isopensaskyyhky, Phaps chalcoptera, Mitchell Parkissa. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 17. Punarosella, Platycercus elegans, Cattain kansallispuistossa. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 17. Punarosella, Platycercus elegans, Cattain kansallispuistossa. Kuva Ulla Pahtamaa.

11.9. tiistai

Ajamme Botany Bayn länsi- ja pohjoisrannoille eri kohteisiin. Uusina lajeina tulevat kultapääherttu (2), ohotankuovi (2) ja australianmeriharakka (2). Jälkimmäiset ovat rantalinnuston suojelualueella. Palaamme hotellille jo ennen klo 13. Päivän lajimäärä on 39.

12.9. keskiviikko

Matkaamme bussilla Circular Quaylle ja nousemme Manlyn lauttaan. Sydneyn kaupunkia on mukava katsella laivalta. Varttitunnin matkan lopulla huomaan veden pinnalla kellumassa kuolleen linnun vatsa ylöspäin. Valkoiset vatsahöyhenet loistavat. Muodon, koon ja värityksen perusteella kyseessä on sinipingviini. Sydneyn Linnut –kirjan mukaan laji pesii vielä Manlyssä pienin määrin. Aikuiset tulevat kuitenkin pesilleen vasta pimeän tultua, jolloin niitä voi lähinnä kuulla.

Juomme Manlyssä kahvit. Visitor´s Centrestä saamme Nort Headille kulkevan bussin aikataulun. Matkaamme linja-autolla North Headille, jossa tepastelemme Fairfax Walking Trackin kierroksen. Matalassa puustossa ääntä pitävät erityisesti pikkuhelttamesikot ja valkosilmämesikot. Näköalapaikalta aavalle valtamerelle avautuu upea näkymä. Merellä liikkuu tuttuja siivekkäitä: suippopyrstöliitäjiä (50) sekä uudenseelannin– ja/tai tummapikkuliitäjiä (70). Päivän ainoana retkelle uutena lajina esittäytyy muuttohaukka: se taiteilee tuulessa jyrkänteen ja meidän katselupaikkamme yläpuolella. Pari viuhkakäkeä trillittelee pusikoissa. Piiskatimali on täälläkin. Hyppäämme iltapäivälautalle ja saamme taas ihailla Sydneyn satamalahtea ja sen eteläpuolella näkyvää Sydneyn cityä pilvenpiirtäjineen. Palaamme hotellille Botanical Gardenin ja Hyde Parkin kautta tuttuja maisemia ja lintuja nähden. Illalla syömme jälleen hotellin ravintolassa illallisen ja pakkaamme laukut aamun lähtöä varten. Päivän lajimäärä on 28.

Kuva 18. Punahelttamesikko, Anthochaera carunculata, North Headilla. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 18. Punahelttamesikko, Anthochaera carunculata, North Headilla. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 19. Pikkuhelttamesikko, Anthochaera chrysoptera, North Headilla. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 19. Pikkuhelttamesikko, Anthochaera chrysoptera, North Headilla. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 20. Valkosilmämesikko, Phylidonyris nigra, North Headilla. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 20. Valkosilmämesikko, Phylidonyris nigra, North Headilla. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 21. Australianpyhäiibis, Threskiornis molucca, Sydneyn Botanical Gardenilla. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 21. Australianpyhäiibis, Threskiornis molucca, Sydneyn Botanical Gardenilla. Kuva Tuukka Pahtamaa.

13.9. torstai

Ajamme Hertziltä saamamme valaisevan printatun ohjeen mukaisesti Sydneyn läpi Harbour Tunnelin kautta kaupungin pohjoispuolelle. Automaattivaihteisto osoittautuu hyväksi ja helpoksi. Vasemmanpuoleinen liikenne ei haittaa muuten kuin, että vilkun käyttö on hankalampaa, se kun on eri puolella kuin meikäläisissä autoissa. Niinpä usein laitan ensin viipperät päälle. Nokian autonavigaattori pärähtää toimimaan Sydneyn jälkeen. Siitä on apua seuratessamme oikeaa reittiä ja myöhemmin taajamissa. Ajamme suoraan Newcastleen Hunter Wetlands Centreen pysähtymättä. Matka kestää pari tuntia. Lopussa taajama-alueella Nokian autonavigaattori on ehdoton apu. Ilman sitä ja ilman kunnollista karttaa kohteen löytäminen olisi ollut vaikeampaa. Säästämme aikaa.

Maksamme pienen sisäänpääsymaksun. Alueella on useita lammikoita ja kannaksilla metsää. Kosteikkoalue on perustettu jätealueelle. Valkokurkkurosellat tutkivat kelon koloja. Kierrämme lammikoista suurimman osan. Lintuja on valtavasti. Kirjaamme: australiankäärmekaula 2, australianmerimetso 4, mustamerimetso 2, australianuikku 10, mustajoutsen 2, juovanaamasorsa 50, australiansuomutavi 40, australiantavi 600, australiansotka 50, lyijysorsa 10, tummaliejukana 250, jalohaikara, pikkujalohaikara 4, silkkihaikara 4, australianpyhäiibis 400 ja australiankapustahaikara 5. Pyhäiibiksillä pesintä on pitkällä ja joukossa näemme lukuisia poikasia. Meille uutta lajia edustaa puuhanhi, joita on ainakin 90 aivan vierailijakeskuksen lähilammella. Hanhet lienevät istutettuja ja niitä ruokitaan. Ne lentelevät kuitenkin alueella vapaasti ja laskeutuvat nimensä mukaisesti puihin. Reissun ensimmäinen valkomerikotka näyttäytyy. Näemme reissun neljännen ja viimeisen huiluvariksen. Australianrastaskerttuset raksuttelevat rantaruohostoissa.

Kiertelemme alueella ja olemme sopivasti piilokojussa, kun alkaa sataa. Sade on välillä rankahkoa, mutta loppuu onneksi. Menemme vierailijakeskukseen pienelle murkinalle. Samalla alueelle saapuu 9 suomuviheltäjäsorsaa, jotka laskeutuvat. Sateentuhnuisen iltapäivän vuoksi päätämme ajaa suoraan seuraavaan majapaikkaan Hawks Nestiin. Saavumme perille ennen hämärää ja majoittaudumme Hawks Nest Moteliin. Pihalla olevissa kukissa käy suuri ja upeanvärinen sininaamamesikko. Ehdin vielä piipahtaa läheisellä rannalla, jossa on rantasipi. Australianpelikaaneja on 12 ja kaunomerimetsoja 10. Päivän lajimäärä on 51.

14.9. perjantai

Aamuvarhaisella jo hämärässä kuulemme kaunista huiluttelua. Nousen jo kylmänkin vuoksi, mutta uuden paikan mielenkiinto saa liikkeelle. Menen lähirannalle, jossa piipahdin jo illalla. Nyt sipin tilalla on taigaviklo. Se ei viihdy kauaa paikalla vaan lähestyessäni nousee siivilleen ja suuntaa suoraan etelään ilmeisesti jatkaen muuttoaan. Pelikaanit ovat edelleen paikalla. Viheltäjähaukka tulee lentelemään aivan rannan ylle. Uutena retkilajina räyskä partioi rantaa. Hieman edempänä löydän kaksi mistelikukastajaa. Pikkupronssikäki viheltelee ja australianviikunansyöjät kutsuvat toisaalla. Rannempana mangrovekosteikolla huutelee kaksi pyhimyskalastajaa. Omakotialueella taloistaan ulos tulevat ihmiset tervehtivät outoa ohikulkijaa. Sama tunne on täälläkin: ihmiset ovat Australiassa ystävällisiä ja rentoja.

Aamupalan jälkeen lähdemme etsimään koalaa. Hotellimme emännän mukaan niitä olisi lähellä omakotialueella. Eipä aikaakaan kun löydämme koalan tähyilemässä meitä eukalyptuspuun oksanhangassa. Se on lähinnä vaihtamassa asentoa ja jatkaa sitten uniaan. Motellin emäntä vastasi kysymykseemme ”milloin koalat ovat aktiivisia”, että ”they are never active”. Siltä tuo tosiaan näyttää.

Suuntaamme rantaa pohjoiseen Myall Lakes NP:iin. Ajamme Mungo Brushin leirintäalueelle. Muutamat sininaamamesikot liikuskelevat barbecuepaikoilla. Kookaburrat naureskelevat rinnakkain. Yksinäinen pelikaani ui järvellä. Lähdemme kiertämään sademetsäpolkua. Tuuli kahisuttelee lehtiä. Metsästä kuuluu tutuksi tulleita ääniä: oliivivatsamalurit ovat runsaimpia, joukossa on yksi naamiosilkkimaluri. Sademetsäkiipijä kuuluttaa olemassaoloaan ja kultavatsaviheltäjä viheltelee. Metsä on kuitenkin aika hiljainen, lieneekö vielä sen verran alkukevät.

Palaamme leirintäalueelle syömään eväitä. Sininaamamesikot tulevat lähelle ja isohuiluvaris aivan pöydän viereen. Käymme autolla Bombah Pointin lauttapaikalla, mutta emme mene yli. Sateen jälkeen toisella puolella olevan päällystämättömän tien kunto on arvoitus. Lähdemme paluumatkalle. Poikkeamme rannalla ihastelemassa upeita hiekkarantoja ja rantaa vyöryviä aaltoja. Kaksi leijahaukkaa kaartelee dyynien yläpuolella. Merellä liikkuu muutamia australiansuulia. Rantapuskissa riittää vimmeltäjiä: kaneliperä- ja sinikurkkumalureita, pikkuheltta– ja tummalaulumesikoita sekä piiskatimaleita.

Hawks Nestissä käymme vielä koalapuulla, mutta eläin ei olekaan enää paikallaan, jonkinlaista aktiivisuutta siis. Tea Gardensissa poikkeamme kahville ja piirakalle. Lieterannalla tepastelee ohotankuovi. Kaupasta ostamme päivittäistavaroita. Suuntaamme auton kohti Pacific Highwayta ja palaamme jonkin matkaa eilistä tietä takaisinpäin. Käännymme sitten Gloucesterin suuntaan. Matkan varrella australianpikkukotka kaartelee erään metsäisen harjanteen yläpuolella. Lehmähaikaroita on lyöttäytyneinä karjan yhteyteen. Saavumme Gloucesteriin kun alkaa hiljalleen hämärtää. Pikkukaupunki vaikuttaa idylliseltä. Muutama pulmuskyyhky lentää lähipuuhun, kun tutkimme karttaa. Päivän lajimäärä on 69.

Australianpelikaani, Pelecanus conspicillatus, Tea Gardensilla. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Australianpelikaani, Pelecanus conspicillatus, Tea Gardensilla. Kuva Tuukka Pahtamaa.

15.9. lauantai

Yö on kylmä ulkona. Lähden ennen aamukuutta tepastelemaan Gloucesterin kaduille ja reunamaille. Vaatetta saa olla reilusti ja pipo päässä. Melukaljumesikot ovat äänessä. Lehmähaikarat lähtevät yöpymispaikaltaan liikkeelle. Niitä menee useana parvena yhteensä 550 pohjoisen suuntaan. Valkopäähaikara seisoskelee ojan reunamalla. 10 mustakakadua aterioi muutamassa männyssä omakotitalon pihalla. Saman verran lentelee pulmuskyyhkyjä. Kiertelen kortteleita. Jotkut vastaantulijat tervehtivät, sama välitön ilmapiiri täälläkin.

Aamupalan jälkeen suuntaamme Copeland Topsille. Jätämme auton tienposkeen ja kävelemme loppumatkan suojelualueen parkkipaikalle. Aurarintakyyhky huutelee metsästä. Huilukorpit esittävät omaa komeaa huiluääntään. Viuhkakäki näyttäytyy puussa. Satiinilavastaja virittelee sointiaan tiheikössä. Parasta antiaan metsä tarjoaa smaragdinaukujan kiekaistessa ”Here I are” -naukaisuaan. Olemme todellisessa metsässä, sillä laji on sademetsien laji. Kukkivien puiden kimpussa häärii muutama tummalaulu– ja naskalivyömesikko. Hieman edempänä puussa istuskelee ruusukäkikyyhky.

Alueella on kylttejä varhaisemmasta kullankaivuusta. Suojelualueen parkkipaikalla meitä vastaan tulee kuvaaja. Vaihdamme kuulumisia. Kaveri on Australian National Parks and Wildlife Servicen leivissä ja tekemässä Copeland Topsista nettisivuja. Hän pyytää saada kuvata meidät suojelualueen infotaulua tutkimassa. Kuva tulisi kuulemma heidän nettisivuilleen. Sehän käy.

Lähdemme taivaltamaan kuivan sademetsän poluille. Kierrämme Hidden Treasure Loop Trackin. Sää suosii. Aurinko paistaa, mutta ei ole kuuma. Sademetsän linnustossa havainnoimme: keltaoliiviseppoja, kermasiepon, sademetsäkiipijän, rastasviheltäjiä, kultavatsaviheltäjiä, tuhkaviuhkamonarkkeja, tummalaulumesikoita ja piiskatimaleita. Uutena lajina näemme useita oliivisilkkimalureita. Laji viihtyy vain kunnon metsissä. Naamiosilkkimalureitakin on muutama. Runsain on kuin kuitenkin oliivivatsamaluri, joita laulelee siellä täällä. Kaneliperämaluri on paikalla höyhen nokassaan, joten ilmeisesti se rakentaa pesää. Kellomesikot kellottelevat monin paikoin. Niitä oli jo automatkalla ja päivän summa kohoaa 95:een. Lyyrypyrstökoiras rapistelee maassa. Paluumatkalla pikkuruususieppo ilahduttaa langalla. Lintu lienee hiljan palannut kevätmuutoltaan.

Ajamme takaisin Gloucesteriin syömään. Joku on ajanut liian lujaa: kookaburra on tiellä liikenteen uhrina. Palaamme illalla ennen auringonlaskua. Upea australiankuningaskaijakoiras istuskelee puussa. Kuuntelemme Copeland Topsin suojelualueen parkkipaikan ympäristössä metsän ääniä. Kesyhkö kekokana tulee tepastelemaan aivan jalkoihin. Smaragdinaukuja on vielä äänessä kun alkaa olla pimeää. Vähän myöhemmin jostain kantautuu australianhaukkapöllön huhuilua. Se jatkaa vajaan kymmenen minuuttia ja vaikenee sitten. Valaisen taskulampulla alueen puustoa, mutta pöllöjä ei näy. Ajamme vielä Copeland Topsin huipulle ja kuuntelemme siellä, mutta uusia havaintoja ei tule. Päivän lajimäärä on 59.

16.9. sunnuntai

Aamulla lähden tuttuun tapaan kävelemään jo ennen aamukuutta melukaljumesikon säestyksellä. Suuntaan Gloucester Riverin varrelle. Suuren eukalyptuspuun latvuksessa laulaa kaunista säettään lintu, jota en saa millään näkyviin. Myöhemmin selviää, että lintu on valkokurkkumaluri. Laji kuulemma tuo NSW:hen kevään. Ensimmäiset valkokurkkumalurit havaitsimme jo 10.9. Mitchell Parkissa, mutta vasta nyt kuulen laulun kunnolla. Lyijyselkäviheltäjäpari näyttäytyy ensimmäisen kerran.

Joen rantapuistossa on vilkasta liikehdintää. Runsaimmin on keltavatsamalureita (45), mutta myös muita tutuiksi tulleita malureita: naamiosilkki-, oliivivatsa– ja kaneliperämalureita. Ruosteniskahaukka pitää meteliään puustossa ja lajin käyttäytyminen viittaa pesintään. Hieman edempänä tapaan joenrannalta liukujälkiä, jotka ovat epäilemättä vesinokkaeläimen. Rannalla on kylttejä, joissa kerrotaan lajin elelevän täällä ja tiettyjä pyydyksiä ei saa käyttää. Jokitörmän savessa on syvään uurtuneita U:n muotoisia liukuratoja. Itse eläintä ei tietysti näy, se on arka yöeläin.

Aamureippailun jälkeen pakkaamme auton ja lähdemme ajamaan takaisin rannikolle aiempaa pohjoisemmaksi. Pacific Highwayllä auton editse lentää hienosti naamiokanahaukka. Se on alta valkea ja päältä hyvin vaaleanharmaa. Liikenteen uhreina laskemme neljä kengurua ja yhden käärmeen. Käännymme Laurietoniin ja pysähdymme kaupungin rantaan nauttimaan eväitä. Kaksi bramiinihaukkaa lentää vesistön yllä. Ruusukakadupari tutkii puussa sopivaa koloa. Jatkamme Googleys Lagoonin rannalle. Lietteellä tepastelee 11 ohotankuovia ja 4 punakuiria. Kävelemme jokivartta meren rantaan. Palatessamme kuovit ja kuirit ovat lähteneet ja tilalle on tullut 2 australianmeriharakkaa ja pikkukuovi. Paluumatkalla langalla istuu pyhimyskalastaja.

Jatkamme rantatietä Port Macquarieen ja käymme aluksi Sea Acresin suojelualueen vierailijakeskuksessa syömässä kalapäivällisen. Illalla kävelemme Sea Acres Nature Reserven reunaa teitä pitkin. Kaksi smaragdinaukujaa huutelee metsän hämärässä. Neljä isoa lepakkoa lentää ylitsemme. Päivän lajimäärä on 58.

Kuva 23. Ruusukakadu, Eolophus roseicapillus, Laurietonin rantapuussa. Kuva Tuukka Pahtamaa
Kuva 23. Ruusukakadu, Eolophus roseicapillus, Laurietonin rantapuussa. Kuva Tuukka Pahtamaa

17.9. maanantai

Aamukuuden maissa lähden tutulle kierrokselle. Kävelen Sea Acresin sademetsäalueen ympäri. On verraten lämmintä kolmeen edelliseen aamuun verrattuna. Kekokana rapsuttelee polun varrella maata. Isonaurajat päästävät hiekkarannalla lähelle.

Ajamme Hastings-joen suistoon. Kukkujakyyhky huutelee jokisuistossa. Muutoltaan tullut punaposkimonarkki liikuskelee mangrovessa. Ajamme lautalla joen pohjoispuolelle Limeburnes Creek Nature Reservelle. Savannivariksia on metsässä. Täällä on vähemmän australiankorppeja ja enemmän savannivariksia. Linnut muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Puussa kiipeilee yli metrin mittainen varaani: Lace Monitor l. goanna. Valkokurkkumaluri musisoi. Kiiltokäki viheltelee. Valkokulmamesikkoja on monin paikoin, se on päivän toiseksi runsain mesikkolaji tummalaulumesikon jälkeen.

Kaksi australianmehiläissyöjää lentelee rantapuissa. Matka jatkuu mutta pysähdymme katselemaan ruskojalohaukkaa, joka näyttäytyy hyvin. Hieman myöhemmin näemme australiansuohaukkoja ja yhden helmisuohaukan. Pusseli (Bandicoot) juoksee tien poikki. Erään puron varrelta löydämme itkuluhtakanan ja aurarintakyyhkyn. Parvi kellopunamesikkoja hyödyntää melaleucan kukkia.

Piipahdamme lounaskahvilla Crescent Headillä. Sitten ajamme uimarannalle. Kalasääskiparilla on pesä araucarian latvuksessa keskellä uimarantaa, jossa liikkuu ihmisiä. Ohilennolla on 3 sysimeriharakkaa. Seuraavalla pysähdyspaikalla pienen joen varrella näemme aasiansininärhen ilmeisesti juuri muutolta saapuneena. Australianmehiläissyöjiäkin on pari lisää. Puissa kirskuttelee useita suomulureja.

Jatkamme Hat Headin kansallispuiston lounaispuolen kosteikolle (Belmore River Upper). Kukkujakyyhky istuu langalla. Kosteikolla on runsaasti vesilintuja: mustajoutsenia, juovanaamasorsia, australian- ja –suomutaveja, lyijysorsia, tummalieju-, sulttaani– ja nokikanoja, poutaiibiksiä (12) sekä kahlaaja, joka aluksi tekee hieman päänvaivaa. Sää on muuttunut tuuliseksi ja muutama pisara tipahtelee taivaalta. Kahlaaja on painautuneena lammen rantaan. Sitten se lähtee kävelemään, keinuttaa välillä pyrstöään ja lennähtää sitten pienen matkan. Valkoinen yläperä ja muut tuntomerkit osoittavat, että kyse on lirosta, joka ei ole kovin yleinen Australiassa. Päivän kuluessa näemme tuoreen käärmeen raadon maantiellä (Red-bellied Black Snake).

Iltapäiväsateen aikana ajamme maantietä etelään. Käymme sateessa tarkistamassa Kings Creek Swampin lammen ja löytyväthän ne: vesikasvillisuudessa tepastelee 2 lootusjassanaa. Päivän lajimäärä on 90.

Kuva 24. Kookaburra eli isonauraja, Dacelo novaeguineae, Sea Acresin suojelualueen rannalla. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 24. Kookaburra eli isonauraja, Dacelo novaeguineae, Sea Acresin suojelualueen rannalla. Kuva Tuukka Pahtamaa.

18.9. tiistai

Aamulla menen Tacking Pointille staijaamaan yli tunniksi. Runsaan parinkymmenen ruusukakadun parvi liikuskelee majakkakumpareella. Majakan huipulle istahtaa australiantuulihaukka. Merellä lentelee kolmisensataa suippopyrstöliitäjää ja 80 uudenseelannin– ja/tai tummapikkuliitäjää. Viisi australiansuulaa matkaa yksittäin. Sysimeriharakka kiiruhtaa pohjoiseen. Jokunen hopealokki ja töyhtötiira kuuluvat vakiokalustoon.

Palaan aamupalalle. Sen jälkeen piipahdamme Shelly Beachilla, minkä jälkeen menen kahdeksi tunniksi kiertelemään Sea Acresin sademetsän boardwalkia. Juuri ennen ehdin parahiksi paikalle kun koala ylittää maantien hieman vaivalloisesti löntystäen. Otus katoaa sademetsään. Oliivivatsamaluri (12) on totutusti metsän runsain varpuslintu. Oliivisilkkimalureita (5), naamiosilkkimalureita (3) ja kaneliperämalureita (1) on myös. Sademetsäkiipijät pitävät omaa ääntään. Tummalaulumesikot ovat tutusti läsnä. Piiskatimaleiden sivaltelu kantautuu ajoittain. Keltaoliivisieppoja on useampia ja myös yksi kermasieppo. Punaposkimonarkkeja on kaksi. Ylhäältä palmusta kuuluu rapinaa. Päivän ainoa uusi laji, töyhtöviheltäjä liikuskelee siellä. Kultavatsaviheltäjät pitävät omaa ääntään.

Alkuiltapäivästä suuntaamme Port Macquarien keskustaan syömään meren antimia. Kiertelemme tovin kaupungilla ja tepastelemme rannalla. Seuraamme australiankäärmekaulan vaivalloista kalan syöntiä: suurikokoinen kala pitäisi saada kokonaisena kurkusta alas pää edellä. Monen yrityksen jälkeen lintu siinä onnistuu. Töyhtötiira on mukavasti kivellä kuvattavana. Muutaman sysimeriharakan parvi käy rannalla kääntymässä. Päivän lajimäärä on 48.

Kuva 25. Australiantuulihaukka,Falco cenchroides, Tacking Pointin majakalla. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 25. Australiantuulihaukka,Falco cenchroides, Tacking Pointin majakalla. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 26. Töyhtötiira, Sterna bergii, Port Macquarien rannalla. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 26. Töyhtötiira, Sterna bergii, Port Macquarien rannalla. Kuva Tuukka Pahtamaa.

19.9. keskiviikko

Aamuaurinko paistaa lämpimästi Shelly Beachilla Sea Acresin suojelualueen rannalla. Tepastelemme rantapolkua. Keltaoliivisieppo rakentaa pesää polunvarren leikattuihin viikunapuihin. Australiankekokana on tutulla pesäkumpareella potkiskelemassa maata. Yritämme löytää punaselkämaluria – lajin pitäisi esiintyä rantakasvillisuudessa. Emme sitä kuitenkaan löydä. Suuri toista metriä pitkä lisko, Lace Monitor, paistattelee auringossa puun rungolla. Naamiokäpinkäinen näyttäytyy hyvin kelopuussa. Istumme hetken niemenkärjen penkillä. Australian länsirannikko avautuu upeana Tyynelle Valtamerelle. Muutama australiansuula ja töyhtötiira lentää merellä. Aaltojen rauhoittava kohina hiekkarantaan ja karikoihin piirtyy mieliimme. Hetki on sellainen, jolloin voi pysäyttää ajan: näin on ollut ja näin tulee olemaan. Tarkkailijat vain vaihtuvat.

Maltamme lopulta palata autolle ja lähteä pitkälle matkalle sisämaan suuntaan. Autonavigaattori ohjaa meidät oikealle tielle. Jonkin matkan päästä pysähdymme levähdyspaikalle kahville. Valkokurkkumaluri laulaa kaunista säettään ja oliivituliperäparvi etsii ravintoa ruohostossa. Kapuamme ylöspäin Great Dividing Rangelle. Kellomesikot soittelevat rinnemetsissä. Sankat metsät ympäröivät kukkuloilla kiemurtelevaa tietä. Pysähdymme kuuntelemaan. Huilukorpit virittelevät perustunnelman. Siihen mausteensa antavat oliivivatsamalurit, tummalaulumesikot, piiskatimalit ja sademetsäkiipijä. Eräässä mutkassa lennähtää muutama komea australiankuningaskaija tien yli. Seuraavalla pysähdyspaikalla huilukorppien ääni kertautuu komeasti rinnemetsistä. Pikkutiellä pomppii kaksi satiinilavastajanaarasta. Tienvarren pikkukylässä niitä on kaksi lisää.

Vuorijonon lännenpuolella avautuvat laajat laidunmaat. Maasto on rannikkoa selvästi kuivempaa. Pysähdyspaikalla meikäläinen kiuru laulaa taivaalla antaumuksella. Vähän myöhemmin ruskojalohaukka lentää tien tuntumassa, myöhemmin toinenkin. Sää on aurinkoinen, enimmillään +20 astetta, vaikka heti vuorijonon ylitettyämme onkin yllättävän viileää (+16). Laajoilla laitumilla liikkuu etenkin lampaita, parhaalla peräti tuhatkunta. Nautakarjaa on myös.

Pysähdymme Walchassa. Käymme kaupassa ostamassa lounaan ja syömme sen pikkupuistossa. Paikalle on istutettu muutama koivu. Onpa mukava nähdä valkorunkoisia koivuja pitkästä aikaa. Lehdet eivät ole edes hiirenkorvalla, on vielä sen verran varhainen kevät. Narsissit kukkivat koivujen alla ja jokunen hopearilli kieputtelee oksistossa. Isohuiluvaris tulee totutusti kurkistelemaan mahdollisia makupaloja. Keltaperämaluri liikkuu vilkkaasti puiston läpi ja jatkaa matkaansa. Ostamme vielä kaupasta ruokaa illaksi ja seuraavaksi aamuksi.

Monituntinen matka sisämaahan jatkuu. Pysähtelemme paikoin. Jo lähempänä määränpäätä, Coonabarabrania, eräällä pysähdyspaikalla näemme uutena retkilajina kaksi haarahaukkaa. Australianliitohaukkoja on selvästi enemmän, koko päivän saalis 8 lintua. Sama määrä lekuttelee australiantuulihaukkojaAasianturturikyyhkyjä on kylissä jokunen, töyhtökyyhkyjä vähän enemmän. Ruusukakaduparvia on monin paikoin ja päiväsumma kohoaa peräti 300 kakaduun. Kultatöyhtökakaduja kirjaan 30. Jokapaikan sinikurkkumalureita on tienvarsilla monin paikoin. Isohuiluvariksilla on paras päivä (220). Lehmähaikaroita on kymmenittäin karjan seurana. 25 yksilön poutaiibisparvi on komea.

Loppumatkalla tienvarsille ilmestyy ensimmäistä kertaa mutavariksia. Päivän saldo nousee 15:een. Kottaraisparvia on sen verran, että niillekin tulee paras lukema (350). Liikenteen uhreina laskemme 7 kengurua ja yhden ketun. Ensimmäiset meikäläiset mustarastaat tapaamme Coonabarabranissa: kaksi koirasta laulaa keväisesti. Lähipellolla käyskentelee parikymmentä harmaaisokengurua muutaman hevosen seurana. Maantien rekkaliikenne on taukoamaton. Päivän lajimäärä on 72, vaikka istumme pääasiassa autossa.

20.9. torstai

Lähdemme aamulla varhain. Kohde on nyt lähellä: Warrumbunglen kansallispuisto. Tämä on ainoa kokopäivä, jolloin olisimme sisämaassa retkellä. Eilinen ja huominen ovat matkapäiviä rannikolta ja takaisin rannikolle. Ensimmäisellä pysähdyspaikalla muutama kenguru ruokailee pellolla. Seuraava pysähdyspaikka tarjoaakin jo parastaan: emupariskunta 5 pienehkön poikasensa kanssa käyskentelee lähellä maantietä. Poikaset ovat hauskasti tumman ja vaaleanraidallisia. Toinen emoista johdattelee poikasensa kauemmaksi ja toinen jää ylväästi paikalleen vartioimaan. Napsimme kuvia ja filmaamme. Vähän myöhemmin tienvarrelta löytyy valkopäähaikara. Seuraavaksi ihastelemme tuuheavillaisia merinolampaita laitumella.

Ensimmäisen pidempi pysähdyspaikkamme on White Gum Lookoutilla. Jätämme auton parkkiin ja kävelemme näköalapaikalle. Uutena lajina eukalyptuspuussa näyttäytyy punaotsasieppo. Perillä kallioreunukselta avautuu miellyttävä maisemakuva kansallispuistoon. Emu liikuskelee täälläkin alarinteessä. Melukaljumesikko rakentaa pesäänsä eukalyptuspuun lehvästöön. Isonaurajapari virittelee äänekkään naurunsa lähistöllä. Metsästä kantautuu joidenkin muidenkin jo tutuiksi tulleiden lajien ääntä ja uutena lajina löytyy ruso-otsamaluri.

Jatkamme Visitor´s Centrelle, josta ostamme autoon kansallispuiston pääsymaksun (7 §). Vierailijakeskus on siisti iso rakennus, jossa on paljon tuotteita myynnissä. Edes kahvia sieltä ei kuitenkaan saa. Ajamme Camp Blackmanille juomaan omia termoskahveja. Alkaa olla lämmin. Parkkipaikalla meitä tulee tervehtimään neljä mutanärheä ensimmäistä kertaa. Linnut pomppivat maassa verraten kesyinä. Olemukseltaan ja väritykseltäänkin ne tuovat mieleen kuukkelin. Lähdemme patikoimaan leirintäalueen pohjoispuolen urille. Parikymmentä harmaaisokengurua liikuskelee tai lepäilee lähettyvillä. Uutena lajina määrittyy mustapyrstömesikko. Sen sijaan kaunoruohokaijaa emme löydä – lajin pitäisi esiintyä täällä.

Teemme pienen pysähdyksen lähistöllä Camp Wambelongilla. Sitten ajamme  Woolshedille. Lyijyselkäviheltäjät pitävät meteliään, kyseessä lienee muutoltaan saapunut parvi. Kultatöyhtökakadut rääkyvät lähistöllä. Puissa vilistää malureita. Joukossa on yksi keltaperämaluri, joka näyttäytyy varsin hyvin. Se pomppii välillä maassa, jolloin kirkkaankeltainen yläperä loistaa.

Ajamme takaisinpäin Camp Pinchamin parkkipaikalle. Päivä on lämpimimmillään: aamun +6 asteesta iltapäivän +27:een. Muutama mutavaris liikuskelee lähistöllä. Mukavia polkuja risteilee metsissä, mutta yhden päivän retkellä emme ehdi niihin tutustua. Palaamme vierailijakeskukseen. Ulla poikkeaa ostoksille ja minä jään staijaamaan iltapäivän petoa. Eipä aikakaan kun taivaalta löytyy suuri tumma jäykin siivin kaarteleva kotka, jolla on luonnottoman pitkä pyrstö: kiilapyrstökotka. Peto kaartelee kymmenisen minuuttia liikkumattomin siivin nousevissa virtauksissa ja liitää sitten sivummalle puuston taa. Lähdemme palaamaan. Lähellä tähtiobservatoriota pellolla käyskentelee vielä kaksi emua.

Alkuillasta kiertelemme vielä hieman Castlereagh-joen vartta. Sininaamamesikkoja on muutamia. Päivän lajimäärä on 53. Sisämaassa olisi voinut olla päivä pari lisäaikaa. Esim. Outbackin reunalla emme nyt ehdi käydä.

Kuva 27. Emuemo poikasineen, Dromaius novaehollandiae, Warrumbunglen kansallispuistossa. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 27. Emuemo poikasineen, Dromaius novaehollandiae, Warrumbunglen kansallispuistossa. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 28. Harmaaisokenguruita Warrumbunglessa. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 28. Harmaaisokenguruita Warrumbunglessa. Kuva Tuukka Pahtamaa.

21.9. perjantai

Yöllä on raju ukonilma. Vettä sataa aika lailla. Vielä aamullakin tiputtelee jonkin verran. Jätämme Coonabarabranin taaksemme ja lähdemme kaakon suuntaan. Rusehtavanharmaiden laidunmaiden lomassa on paikoin kirkkaankeltaisena loistavia rypsiviljelmiä (tai vastaavia). Muutama viljapeltokin on joukossa. Niitä varten on oltava kastelujärjestelmä, muuten vehmas tuotanto ei olisi mahdollista. Ensimmäisellä pysähdyspaikalla kuulemme eukalyptusten latvustosta uutta ääntä. Paikalla on useampia metsähelmikkäitä. Mutanärhiä ja mutavariksia on paikoin teiden reunustoilla. Edellisten loppusummaksi kertyy 40.

Eräällä pysähdyspaikalla kohdalle sattuu leijahaukan pesä eukalyptuspuun latvuksessa. Emo on pesässä, mutta nousee siivilleen, kun tarkkailemme sitä. Mutavarisporukka on tienvarrella hetken. Linnut poistuvat metsään ennen kuin pääsemme kuvausetäisyydelle. Metsähelmikkäitä on täälläkin. Reittimme kulkee seuraavasti: Coonabarabran – Gulgong – Mudgee – Capertee – Glen Davis – Lithgow. Lake Windameren kohdalla auton editse lentää verraten läheltä upea kiilapyrstökotka. Australiantuulihaukkoja kertyy päivälle 7 ja –liitohaukkoja 3.

Pääretkikohde on tänään Capertee Valley, jossa ehdimme olla vajaa kolme tuntia. On varsin tuulista kun ajamme Caperteestä Glen Davisiin. Suurimman osan matkasta tie on päällystettyä, mutta lähestyessämme Glen Davisia tie on sorapäällysteinen. Uusina lajeina menomatkalla näemme pihamesikon ja ruskoleijun. Edellinen on paikassa , jossa on myös useampia valkosepelmesikkoja. Jälkimmäisiä istuskelee kaksi tienvarren kelopuulla. Glen Davisissa kiertelemme leirintäalueella. Upeat kalliomassiivit kohoavat maisemakuvassa. Mutavariksia on useita ja päivän loppusumma kohoaa 20:een. Yritämme löytää kirjomesikkoa. Lajin pitäisi olla täällä, mutta emme sitä näe. Päivä on jälleen lämmin (+26), mutta tuuli viilentää.

Paluumatkalla tienvarren lampareella on mustaotsatylli. Erään puronvarren pysähdyspaikalla pensastossa näyttäytyy upeanvärinen kultakruunumesikko. Yäpuolellamme lentelee leijuja, joista 5 on ruskoleijuja ja yksi naamioleiju. Mistelikukastajakoiras tirskuttelee puun latvuksessa. Kelopuulla istuskelee hetken lintu, jonka määritys ei onnistu, kyseessä saattaa olla naaras australianlivertäjä, mutta siivellä on kirjan kuvaan verrattuna liikaa valkoista.

Ajamme Lithgowiin ja löydämme majoituspaikkamme. Nautimme hyvän illallisen (lamb chops) motellin ravintolassa. Päivän lajimäärä on 45.

22.9. lauantai

Aamukuuden aikaan laitan auton takalasinlämmittimen päälle: ikkuna on jäässä! Olemme Blue Mountainsilla hieman korkeammalla ja yöllä lämpötila on käynyt pakkasella. Suuntaan Lithgown jätevedenpuhdistuslaitokselle. Portti on lukossa, mutta altaille pääsee kävelemään. Paikalla on runsaasti lintuja: australianuikku 30, juovanaamasorsa 100, australiansuomutavi 30, australiantavi 20, liuskanokkasorsa 6, australiansotka 60, lyijysorsa 20, tummaliejukana 5, nokikana 10, naamiohyyppä 8 ja mutsaotsatylli 2. Uusina lajeina paikalla ovat mustaniskauikku (2) ja australianlapasorsa (5).

Sinisillä vuorilla ensimmäinen kohteemme on Pierces Pass. Tepastelemme laaksoon. Uutena lajina eukalyptuksista löytyy ruskopäämaluri, joita on 3. Muina malureina puustossa hyörii oliivivatsa-, kaneliperä– ja naamiosilkkimalureita. Taas löydämme timanttihelmikkään pesän; pesätunnelin suuaukko näkyy hiekkaperäisessä maassa. Kalliopaljastumilta etsimme kalliomaluria, mutta turhaan. Sademetsäkiipijä rakentaa pesäänsä rinnekeloon: se kerää jäkälää (tai sen tapaista) kelopuulta, jonka onkalossa pesä sijaitsee. Palaamme autolle ja jatkamme Walls Lookoutille. Polku kiemurtelee harvassa eukalyptusmetsässä ja päätyy lopulta upealle paikalle vuorten reunamalle, josta avautuu laaja maisemakuva Sinisille vuorille. Syvä ja laaja laakso avautuu alapuolellamme. Jyrkkiä kalliopaljastumia näkyy vuorten ylärinteillä monin paikoin. Blue Mountains, Siniset vuoret, ovat nimensä mukaisesti sinisävyiset.

Palaamme hiljalleen näköalapaikalta, mutta valitsemme erehdyksessä eri polun kuin tullessa. Joudumme pienelle sivupolulle pääreitistä hieman alempana. Erehdys on kuitenkin onnekas: polulla harvapuustoisessa nummikasvillisuudessa liikuskelee 2 punaperämaluria maanpeitekasvillisuudessa verraten hiljaisina. Havainto on odottamaton, vaikka laji esiintyykin nimenomaan nummikasvillisuudessa. Vähän tämän jälkeen polku loppuu kokonaan ja joudumme kiipeämään palan matkaa poluttomassa kasvillisuudessa hieman ylempänä olevalle pääpolulle.

Autolla syömme eväitämme ja seuraamme kiinalaisten saapumista suurella kiiltävällä maasturilla. Kiinalaismusiikki soi kovaäänisesti auton ovien ollessa auki. Porukka lähtee samalle polulle, jolta juuri palasimme. Me jatkamme Mount Wilsonille. Alueella on suurikokoisia istutettuja puita ja upeita puutarhoja. Kierrämme lenkin. Punaroselloja ja satiinilavastajanaaraita on useampia. Edelliselle lajille päivä on retken paras (15). Kolme mustakakadua liihottelee puiden latvuksissa ja jatkaa sitten matkaansa. Pihoilla kukkivat narsissit ja tien varrella näyttäisi olevan jonkin lemmikkilajin kukkia.

Ajamme Blackheathiin ja Evans Lookoutille. Näköalapaikalle tullessamme siellä ei sattumalta ole ketään, vaikka parkkipaikka oli lähes täynnä autoja. Emme ehdi juurikaan ihastella avautuvaa maisemakuvaa, kun 2 kalliomaluria ilmestyy aivan jalkoihimme. Linnut kisailevat hieman ja etsivät kivetykseltä selkärangattomia ja muuta syötävää. Paikalle saapuu kuitenkin äänekkäitä turisteja ja linnut siirtyvät loitommalle. Olemme taas onnekkaita: jos porukkaa olisi ollut heti enemmän, linnut eivät ehkä olisi näyttäytyneet. Alhaalta rinnemetsistä kantautuu kellomesikoiden soinnuttelu. Sademetsäkiipijälle (8) ja viuhkakäelle (6) päivä on reissun paras.

Ajamme Katoombaan Echo Pointille. Kolme sisarusta (Three Sisters) ovat iltapäiväauringossa sellaisia kuin matkakirjojen kuvissa. Paikalla on paljon matkailijoita. Sitten matkaamme kohti Engadinea. Navigaattori on ollut paikallaan ja auttanut nimenomaan taajamissa. Niin nytkin, mutta ratkaisevalla hetkellä se ei tiedä, ettei moottoritieltä voi kääntyä oikealle. Joudumme harhaan kohti Sydneytä. Tietullilla valitsemme cash boothin ja kysymme neuvoa: seuraavasta rampista ylös ja sitten toista puolta takaisin. Saamme vielä kuitin, ettei tietullia tarvitse maksaa uudestaan. Ajamme takaisinpäin ja nousemme pois moottoritieltä. Kaivamme perinteisen kartan, katsomme sijaintimme ja lähdemme ajelemaan kartan avulla. Navigaattorikin pääsee vähän myöhemmin kartalle mukaan. Yöpymispaikka löytyy. Käymme illalla vielä keskustan ruokakaupassa. Päivän lajimäärä on 57.

Kuva 29. Sademetsäkiipijä, Cormobates leucophaeus, Sinisillävuorilla. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 29. Sademetsäkiipijä, Cormobates leucophaeus, Sinisillävuorilla. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 30. Endeeminen kalliomaluri, Origma solitaria, Evans Lookoutilla Sinisillävuorilla. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 30. Endeeminen kalliomaluri, Origma solitaria, Evans Lookoutilla Sinisillävuorilla. Kuva Ulla Pahtamaa.

23.9. sunnuntai

Ajamme Royal National Parkin Audleyn parkkipaikalle Hacking Riverin länsipuolelle. Kultatöyhtökakadut etsivät roskiksista purtavaa: ne kurkottelevat kaulaansa ja työntävät päänsä täynnä olevien roskalaatikoiden hieman avoimista suuaukoista sisään. Kultavatsaviheltäjät, sademetsäkiipijä ja oliivivatsamaluri ääntelevät lähellä. Uutena lajina jokirannan karahkassa istuskelee kaksi papuansinikalastajaa. Kuljemme rantatöyrästä palan matkaa etelään. Nutturakyyhkyparvi laskeutuu puihin yläpuolellemme. Tiheästä jokivarren pensastosta löytyy ensimmäinen keltakurkkumaluri. Odottelemme näkyisikö australiankirjorastasta, mutta ei, sitä emme löydä. Satiinilavastajakoiraalla on tiheässä kasvillisuudessa majansa. Palaamme parkkipaikalle. Nutturakyyhkyt parveilevat puissa, niitä on kuutisenkymmentä. Viiksilaulumesikot laulelevat puissa.

Ajamme joen itäpuolelle ja lähdemme kävelemään Lady Carrington Drivea. Sunnuntaina porukkaa liikkuu reitillä. Lintuja näkyy silti hyvin. Lyyrypyrstökoiras näyttäytyy verraten avoimella paikalla kävelyreitin varrella. Sen rapina kuivissa lehdissä kiinnittää huomiomme. Uusina lajeina näemme siniselkämonarkin ja mustakurkkumalurin. Nyt kun lopulta näemme mustakurkkumalurin, on värityksen ero sinikurkkumaluriin verraten selvä: lämpimän kastanjanruskeat hartiahöyhenet kiiltävät voimakkaasti ja sinisen sävy päässä on erilainen ja sitä on hieman enemmän. Viuhkakäki pilisee metsässä ja näemme myös lajin verraten hyvin. Paluumatkalla polun varrella australiankuningaskaijapari esittäytyy lähipuissa.

Palaamme autolle syömään eväitä. Ajamme Wattamolla Roadin päähän meren rannalle. Viikonloppuna autoja on paljon. Patikoimme rantakallioiden päälle. Horisontissa kyntää valtamerialus. Sen lähellä suihkuaa: pari ryhävalasta matkaa etelään. Muutama australiansuula tekee omaa taivaltaan. Odottelemme ja kuljemme banksiakasvillisuudessa. Valkosilmämesikoita on joka puolella. Niiden kutsuääni kuuluu tuon tuostakin ja lintuja lennähtää pusikoissa. Kestää kauan ennen kuin kuulemme toivomamme nummimesikon kutsuäänen. Lintuja on kaksi, mutta emme saa niitä näkyviin.

Vaihdamme paikkaa Mount Bass Fire Trailille. Heti aluksi kuulemme fasaanikukaalin puputtelua. Valkosilmämesikoita on täälläkin paljon. Odottelemme ja kuuntelemme nummen ruohostossa. Jatkamme sitten vielä palan matkaa ja käännymme takaisin. Uran läheltä kantautuu hyvin korkeaa ja nopeaa hiirimäistä vikistelyä. Menemme asemiin ja tarkkailemme. Värikäs isoemumalurikoiras sinisine rintamuksineen näyttäytyy toviksi, mutta lintu tai linnut (ilmeisesti pari) pysyttäytyivät muuten tiiviisti nummen ruohoston kätköissä. Upeasti onnistumme näkemään tämänkin erikoislajin. Havaintoihin kirjautuu myös kaksi nummimesikkoa lisää. Paluumatkalla pieni vaalea käärme luikertaa nopeasti uran poikki editsemme.

Palaamme autolle ja ajamme vielä Bonnie Valen leirintä- ja uimaranta-alueelle Port Hackingin rannalle. Lammikossa on sorsalintujen ja rantakanojen lisäksi australianyöhaikara puunkarahkalla seisoskelemassa. Toinen löytyy viikunapuun latvuksesta. Iltapäivän aurinko paistaa lämpimästi. Päivän lajimäärä on 65.

Kuva 31. Australiankuningaskaija, Alisterus scapularis, Royal National Parkissa. Kuva Ulla Pahtamaa.
Kuva 31. Australiankuningaskaija, Alisterus scapularis, Royal National Parkissa. Kuva Ulla Pahtamaa.

24.9. maanantai

On viimeinen kokopäivämme Australiassa. Tänään olisi auto luovutettava. Otamme päivän rauhallisesti. Käymme ensin Engadinen keskustassa kaupassa ja postissa. Ajamme sitten tuttua reittiä Audleyhin ja lähdemme tepastelemaan Lady Carrington Drivea. Aurinko paistaa ja on lämmin kaunis sää. Tummaliejukanoilla on poikasia Hacking-joella. Viuhkakäki trillittelee metsässä. Satiinilavastajat ovat suuressa viikunapuussa hedelmien kimpussa. Aurarintakyyhky huutelee komeasti. Tummalaulu– ja viiksilaulumesikot soinnuttelevat siellä täällä. Kultavatsaviheltäjät ja keltaoliivisiepot ovat myös äänessä. Oliivivatsavaluri ja sademetsäkiipijä esittävät omaa tuttua säettään.

Ihmisiä on tuskin lainkaan eilisen viikonlopun jälkeen. Muutama pyöräilijä ohittaa meidät. Parkkipaikalla on vain toinen auto: pieni vanhahko pikkubussi. Kohta saammekin näkyviin bussin retkeläiset: joukko lintumiehiä tarkkailee jotakin. Oppaana on sama henkilö, jonka näimme jo eilen täällä opastamassa. Hän huomaa meidät ja tulee kertomaan, että porukka tarkkailee raitatuliperän pesänrakennusta. Niinpä pienen odottelun jälkeen näemme värikkään raitatuliperän saapuvan nuoressa casuarinapuussa olevalle pesälleen, pesänrakennus on vielä menossa. Seuraamme lintujen touhua jonkin aikaa.

Porukka jatkaa omaa retkeilyään. Kotvan kuluttua yläpuolellemme puihin ilmestyy australiannakkeli, uusi laji sekin. Tepastelemme hieman pitemmälle. Suuri Lace Monitor -varaani rapistelee pusikossa. Vähän myöhemmin lähdemme palaamaan. Nyt liskopaikalla metakkaa pitää kultatöyhtökakadu. Se levittelee siipiään ja nostelee keltaista töyhtöään pystyyn. Ilmeisesti mekastuksen kohteena on juuri sama lisko. Ennen parkkipaikkaa viimeisessä notkopaikassa pysähdymme sademetsäsirpaleen reunalle. Suurehko tumma lintu lennähtää maassa olevan rungon päälle. Kiikarit silmille ja kas: australiankirjorastashan se siinä on ainakin kolme matoa nokassaan. Se viihtyy paikallaan tovin ja lennähtää eteenpäin. Ilmeisesti linnulla on pesäpoikasia.

Lounaan nautimme Audleyn ravintolassa: herkullista paistettua lohta runsaan salaatin kera ja kyytipoikana olut – kylläpä maistuu. Aterioinnin jälkeen kiertelemme jokirannalla kuvaamassa kesyjä lintuja: sorsia, tummaliejukanoja ja kakaduja. Jokapaikan sotilasmesikoita on myös täällä. Ajamme vielä joen länsipuolen parkkipaikalle. Eiliset nutturakyyhkyt ovat edelleen paikalla. Ne popsivat taatelipalmun hedelmiä. Juomme termoskahvimme kultatöyhtökakadun tullessa pöydälle osingoille. Se tepastelee aivan viereemme ja tarkkailee heltiäisikö makupaloja. Nurmikolla on parvi samoja kakaduja ja niiden joukossa myös neljä lähdekakadua. Kellon lähestyessä iltapäiväkahta, lähdemme. Päivän lajimäärä on 50.

Kuva 32. Kultatöyhtökakadu, Cacatua galerita, Royal National Parkissa. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 32. Kultatöyhtökakadu, Cacatua galerita, Royal National Parkissa. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 33. Juovanaamasorsa, Anas superciliosa, Audleyssä Royal National Parkissa. Kuva Tuukka Pahtamaa.
Kuva 33. Juovanaamasorsa, Anas superciliosa, Audleyssä Royal National Parkissa. Kuva Tuukka Pahtamaa.

 

Lajikohtainen tarkastelu – New South Wales 4.-24.9.2012

 

Emu, Emu, Dromaius novaehollandiae

Ainoa havaintopäivä: 20.9. Warrumbunglen kansallispuistossa yht. 5 aikuista ja 5 pienehköä poikasta. Aikuiset olivat kaksittain: ensi tulotien varrella laitumella 1/1 ja 5 pienehköä raidallista poikasta. Paluumatkalla 2 aikuista tepasteli laitumella lähellä tähtiobservatoriota. Sen lisäksi yksi tien varrella White Gum Lookoutin alapuolella metsäisessä ympäristössä.

Australian Brush-turkey, Kekokana, Alectura lathami

Yhteensä 15 yksilöä 7 päivänä. 18.9. iso pesäkeko Sea Acres NR:n rannalla, johon lintu kuopi kovasti maata.

Little Penguin, Sinipingviini, Eudyptula minor

Mitä todennäköisimmin juuri kuollut sinipingviini Manlyn edustalla satamalahdessa kellumassa vatsapuoli ylöspäin. Laji pesii Robertsin kirjan mukaan vielä pienin määrin Manlyssa.

Wandering Albatross, Jättiläisalbatrossi, Diomedea exulans

Yhteensä 10+ yksilöä 8.9. pelagisella retkellä. Muutama tuli aivan veneen viereen kuvattavaksi. Useimmat määritettiin Gibsoneiksi (Gibson´s Albatross), mutta yksi oli mahdollisesti exulans (Snowy Albatross).

Black-browed Albatross, Mustakulma-albatrossi, Thalassarche melanophrys

6.9. 1 lintu verraten lähellä rantaa Kurnellin rannalta Cape Solanderin tarkkailupisteeltä katsottuna ja yht. 50+ yksilöä 8.9. pelagisella retkellä, osa aivan veneen lähelle tullen.

Campbell Albatross, Thalassarche impavida

8.9. pelagisella retkellä 2 lintua: 1-2 kv ja 2-3 kv (jolla vaalea silmä).

Indian Yellow-nosed Albatross, Hoikka-albatrossi, Thalassarche carteri

8.9. pelagisella retkellä yht. n. 15 eri-ikäistä hoikka-albatrossia, osa tuli lähelle venettä.

Shy Albatross, Isoalbatrossi, Thalassarche cauta

8.9. yht. 10 isoalbatrossia pelagisella retkellä, osa aivan veneen lähelle tullen. Joukossa oli ainakin 3 ad cautaa ja ainakin 3 nuorta, joilla oli hyvin harmaa pää, luultavasti steadeja.

Southern Giant-Petrel, Isomyrskyliitäjä, Macronectes giganteus

8.9. yht. 2 yksilöä, jotka olivat 1. vuoden lintuja pelagisella retkellä aivan veneen viereen tullen, pokkarilla kuvattavia.

Northern Giant-Petrel, Tummamyrskyliitäjä, Macronectes halli

8.9. yht. 3 pelagisella retkellä: 1 oli 1. vuoden ja 2 yksilöä 2. vuoden lintuja. Kiertelivät venettä ainakin jonkin aikaa ja ollessamme pysähdyksissä uivat meressä edellistä lajia kauempana.

Great-winged Petrel, pitkäsiipiviistäjä, Pterodroma macroptera

8.9. yht. 4 yksilöä pelagisella retkellä ulompana, ohittivat veneen yleensä verraten nopeasti jäämättä sen tuntumaan.

Providence Petrel, Kihuviistäjä, Pterodroma solandri

8.9. yht. n. 30 pelagisella retkellä ulompana. Ohittivat veneen verraten nopeasti jäämättä sen tuntumaan.

Wedge-tailed Shearwater, Suippopyrstöliitäjä, Puffinus pacificus

Yhteensä n. 1300 havaittua 5 päivänä. Runsaimmin 6.9. Kurnellin niemen rannalta Cape Solanderin tarkkailupisteeltä n. 500 ulapan yllä verraten lähellä rantaa ja 8.9. yht. n. 400 pelagisella retkellä eniten heti sataman ulkopuolella ja vähemmän kauempana ulapalla. Lisäksi 7.9. Turimetta Headilla n. 50 ja 12.9. Sydneyn North Headilla n. 50 sekä 18.9. Port Macquarien Tacking Pointilla n. 300. Vaikutti siltä, että lajin näki tähän vuodenaikaan aina kun oli rannalla staijaamassa.

Fluttering Shearwater, Uudenseelanninliitäjä, Puffinus gavia

Yhteensä 350 uudenseelannin- ja/tai tummapikkuliitäjää 5 päivänä, eniten 6.9. Kurnellin niemen rannalta Cape Solanderin tarkkailupisteeltä n. 150 lintua lähellä rannikkoa meren päällä lentelemässä, molempia lajeja. 8.9. pelagisella retkellä n. 50 yksilöä tätä ja 10 tummapikkuliitäjää. 18.9. Port Macquarien Tacking Pointilta n. 80 lintua meren päällä.

Hutton´s Shearwater, Tummapikkuliitäjä, Puffinus huttoni

Ks. edellinen.

White-faced Storm-Petrel, Ulappakeiju, Pelagodroma marina

Yhteensä 5 yksittäistä 8.9. pelagisella retkellä ulapalla veneen ohittanutta.

Australian Pelican, Australianpelikaani, Pelecanus conspicillatus

Yhteensä 112 lintua 12 päivänä, parhaimmat päivät 25 ja 40 yksilöä.

Australian Gannet, Australiansuula, Morus serrator

Yhteensä 53 lintua 7 päivänä. Vaikutti siltä, että lajin näkee tähän vuodenaikaan aina kun oli merenrannalla staijaamassa.

Darter, Käärmekaula, Anhinga melanogaster

Yhteensä 5 lintua 3 päivänä sekä makeassa että merivesiympäristössä (Port Macquarien ranta).

Little Pied Cormorant, Australianmerimetso, Phalacrocorax melanoleucos

Yhteensä 78 lintua 17 päivänä. Parhaina päivinä 15 yksilöä.

Pied Cormorant, Kaunomerimetso, Phalacrocorax varius

Yhteensä 117 lintua 15 päivänä.

Great Cormorant, Merimetso, Phalacrocorax carbo

Yhteensä 18 yksilöä 4 päivänä.

Little Black Cormorant, Mustamerimetso, Phalacrocorax sulcirostris

Yhteensä 277 lintua 16 päivänä. Runsain merimetsolaji.

Hoary-headed Grebe, Mustaniskauikku, Poliocephalus poliocephalus

22.9. Lithgow Sewage Treatment Plant 2 yksilöä.

Australasian Grebe, Australianuikku, Tachybaptus novaehollandiae

Yhteensä 51 yksilöä 5 päivänä, eniten 22.9. Lithgow Sewage Treatment Plant 30 yksilöä.

Black Swan, Mustajoutsen, Cygnus atratus

Yhteensä 116 yksilöä 7 päivänä, eniten 9.9. Centennial Park 70 lintua.

Mallard, Sinisorsa, Anas platyrynchos

Ainoa havainto: 7.9. koiras Sydney, Warriewood Wetlands.

Pacific Black Duck, Juovanaamasorsa, Anas superciliosa

Yhteensä 532 lintua 15 päivänä. Vaikutti olevan siellä meikäläisen sinisorsan tapainen perussorsa.

Grey Teal, Australiansuomutavi, Anas gracilis

Yhteensä 111 lintua 7 päivänä. Laji oli seuraavaa lajia harvalukuisempi.

Chestnut Teal, Australiantavi, Anas castanea

Yhteensä 1109 lintua 15 päivänä ollen runsain sorsalintu ja jokapaikan kosteikon laji.

Australian Shoveler, Australianlapasorsa, Anas rhynchotis

Ainoa havainto: 22.9. Lithgow Sewage Treatment Plant 5 yksilöä.

Pink-eared Duck, Liuskanokkasorsa, Malacorhynchus membranaceus

Kaksi havaintoa: 8.9. aamulla Sydney Rose Bay 1 lintu odotellessamme pelagiselle retkelle pääsyä. Lintu oli merivesiympäristössä, mikä on kuulemma harvinaista. 22.9. Lithgow Sewage Treatment Plant 6 yksilöä.

Hardhead, Australiansotka, Aythya australis

Yhteensä 241 yksilöä 6 päivänä, eniten Sydney, Centennial Park 9.9. 120 lintua.

Australian Wood Duck, Lyijysorsa, Chenonetta jubata

Yhteensä 249 lintua 16 päivänä, oli myös monenlaisten kosteikkojen laji.

Wandering Whistling-Duck, Suomuviheltäjäsorsa, Dendrocygna arcuata

Ainoa havainto: 13.9. Newcastlen Hunter Wetlands Centre 9 lintua saapui paikalle iltapäivällä.

Magpie Goose, Puuhanhi, Anseranas semipalmata

Ainoa havaintopaikka: Newcastlen Hunter Wetlands Centre, jossa 13.9. ainakin 90 lintua paikallisena aivan Visitors Centren viereisellä lammella, johon niitä ruokittiin.

Dusky Moorhen, Tummaliejukana, Gallinula tenebrosa

Yhteensä 517 lintua 13 päivänä, runsain 13.9. Newcastlen Hunter Wetlands Centre, jossa 250 lintua. Monenlaisten kosteikkojen laji.

Purple Swamphen, Sulttaanikana, Porphyrio porphyrio

Yhteensä 175 lintua 11 päivänä, edellistä harvalukuisempi, mutta myös monien kosteikkojen laji.

Buff-banded Rail, Itkuluhtakana, Gallirallus philippensis

Yhteensä 4 yksilöä 3 päivänä: 4.9. Sydney Botanical Garden, 5.9. Sydney Olympic Park ja 17.9. Port Macquarien pohjoispuolen kosteikoilla 2 yksilöä eri paikoissa.

Eurasian coot, Nokikana, Fulica atra

Yhteensä 443 yksilöä 8 päivänä, eniten 9.9. Sydney Centennial Park, monenlaisten kosteikkojen laji tämäkin.

White-necked Heron, Valkopäähaikara, Ardea pacifica

Yhteensä 4 lintua eri päivinä sekä rannikolla että sisämaassa.

White-faced Heron, Valkonaamahaikara, Egretta novaehollandiae

Yhteensä 60 lintua 10 päivänä.

Cattle Egret, Lehmähaikara, Ardea ibis

Yhteensä 983 lintua 7 päivänä, eniten 15.9. Gloucesterissa aamuvarhaisella 550 yöpymispaikaltaan lähtenyttä lintua.

Great Egret, Jalohaikara, Egretta alba

Yhteensä 11 lintua 9 päivänä.

Little Egret, Silkkihaikara, Egretta garzetta

Yhteensä 8 lintua 3 päivänä, eniten 13.9. Newcastlen Hunter Wetlands Centre 4 yksilöä.

Intermediate Egret, Pikkujalohaikara, Egretta intermedia

Ainoa havaintopaikka: 13.9. Newcastlen Hunter Wetlands Centre 4 lintua.

Australian White Ibis, Australianpyhäiibis, Threskiornis molucca

Yhteensä 672 lintua 15 päivänä, eniten 13.9. Newcastlen Hunter Wetlands Centre, jossa pesi satoja lintuja.

Straw-necked Ibis, Poutaiibis, Threskiornis spinicollis

Yhteensä 44 lintua 5 päivänä, eniten 19.9. 25 yksilöä sisämaassa.

Royal Spoonbill, Australiankapustahaikara, Platalea regia

Yhteensä 9 yksilöä 5 päivänä, eniten 13.9. Hunter Wetlands Centre (Newcastle) 5 lintua.

Nankeen Night-Heron, Australianyöhaikara, Nycticorax caledonicus

Ainoa havaintopaikka: 23.9. Royal NP:n lähellä Bonnie Valen ranta-alueen lammella ja viikunapuussa 2 lintua.

Pied Oystercatcher, Australianmeriharakka, Haematopus longirostris

Yhteensä 4 lintua 2 päivänä. Vaikuttaa olevan meikäläistä meriharakkaa harvalukuisempi. Rannan edustalla ei ole samalla tavalla saaria ja laji kuulemma kärsii häiriöistä (aktiviteeteista rannalla).

Sooty Oystercatcher, Sysimeriharakka, Haematopus fuliginosus

Yhteensä 9 lintua 3 päivänä, eniten 18.9. Port Macquarien rannalla 5 lintua.

Masked Lapwing, Naamiohyyppä, Vanellus miles

Yhteensä 90 lintua 15 päivänä. Kosteikkojen ja nurmikoiden perushyyppä, jolla oli monin paikoin poikasia.

Banded Lapwing, Australianhyyppä, Vanellus tricolor

Yhteensä 15 yksilöä 2 päivänä. Tavanomaisesta poikkeavasti meren rannalla 6.9. Sydneyn Boat Harbourissa. 10.9. Hawkesburyn laitumilla 14 lintua.

Black-fronted Dotterel, Mustaotsatylli, Elseyornis melanops

Yhteensä 18 yksilöä 4 päivänä, eniten 5.9. Sydney Olympic Park 13 lintua.

Red-necked Avocet, Australianavosetti, Recurcirostra novaehollandiae

Ainoa havainto: 5.9. Sydney Olympic Park 6 lintua.

Black-winged Stilt, Pitkäjalka, Himantopus himantopus

Yhteensä 211 lintua 3 päivänä, eniten 5.9. Sydney Olympic Park n. 200 yksilöä.

Bar-tailed Godwit, Punakuiri, Limosa lapponica

Yhteensä 44 yksilöä 2 päivänä: 11.9. Botany Bay 40 lintua ja 16.9. Laurieton 4 yksilöä.

Eastern Curlew, Ohotankuovi, Numenius madagascariensis

Yhteensä 14 lintua 3 päivänä: 11.9. Botany Bay 2, 14.9. Tea Garden 1 ja 16.9. Laurietonin lietteillä 11 lintua.

Whimbrel, Pikkukuovi, Numenius phaeopus

Ainoa havainto: 16.9. Laurietonin lietteillä 1 lintu.

Wood Sandpiper, Liro, Tringa glareola

Ainoa havainto: 17.9. Hat Headin kansallispuiston läheisellä sisämaakosteikolla 1 lintu.

Common Sandpiper, Rantasipi, Tringa hypoleucos

Ainoa havainto: 13.9. illalla Hawks Nestin rannalla 1 yksilö.

Grey-tailed Tattler, Taigaviklo, Heteroscelis brevipes

Ainoa havainto: 14.9. Hawks Nestin rannalla aamulla 1 yksilö. Oli paikallisena, mutta lähti sitten etelään ottaen samalla korkeutta.

Red-necked Stint, Rusokaulasirri, Calidris ruficollis

Ainoa havainto: 6.9. Sydneyn Boat Harbour 20 lintua rantakallioilla.

Red Knot, Isosirri, Calidris canutus

Ainoa havainto: Sydneyn Boat Harbour yksi vaihtopukuinen (vielä punaista) lintu rantakalliolla.

Comb-crested Jacana, Lootusjassana, Irediparra gallinacea

Ainoa havainto: 17.9. Port Macquarien lähellä Kings Creek Swampin lammella 2 lintua.

Silver Gull, Hopealokki, Larus novaehollandiae

Yhteensä 1215 yksilöä 15 päivänä rannikolla. Sisämaasta ei havaintoja.

Caspian Tern, Räyskä, Sterna caspia

Ainoa havainto: 14.9. Hawks Nestin rantaveden yllä 1 kalasteleva.

White-fronted Tern, Mustanokkatiira, Sterna striata

8.9. pelagisella reissulla 1 lensi veneen ohi.

Crested Tern, Töyhtötiira, Sterna bergii

Yhteensä 555 yksilöä 11 päivänä rannikolla, eniten 6.9. Botany Bayn ja Boat Harbourin rannoilla n. 400 lintua.

Brown Skua, Etelänkihu, Stercorarius antarcticus

8.9. pelagisella retkellä 3 lintua veneen lähellä ja aivan yläpuolellakin.

Pacific Baza, Töyhtöhaukka, Aviceda subcristata

Ainoa havaintopaikka: 5.9. Sydneyn Lane Cover Riverin rauhallinen metsäalue, jossa 2 lintua.

Eastern Osprey, Kalasääski, Pandion haliaetus

Ainoat: 17.9. pariskunta pesällään Crescent Headin uimarannan araucariapuun latvuksessa aivan ihmistoiminnan ympäröimänä!

Black-shouldered Kite, Australianliitohaukka, Elanus axillaris

Toiseksi runsain päiväpetolintu, yhteensä 16 yksilöä 6 päivänä, eniten 19.9 Port Macquarien ja Coonabarabranin välillä 8 yksilöä.

Square-tailed Kite, Leijahaukka, Lophoictinia isura

Yhteensä 7 lintua 4 päivänä. Sisämaassa 21.9. maantien varrella pesällään eukalyptuspuun latvuksessa.

Black Kite, Haarahaukka, Milvus migrans

Ainoa havaintopäivä: 19.9. sisämaassa lähestyessämme Coonabarabrania 2 lintua.

Whistling Kite, Viheltäjähaukka, Haliastur sphenurus

Yhteensä 4 lintua 3 päivänä.

Brahminy Kite, Bramiinihaukka, Haliastur indus

Ainoat: 16.9. Laurietonin rannan yllä 2 lintua.

White-bellied Sea-eagle, Valkomerikotka, Haliaeetus leucogaster

Yhteensä 5 lintua 4 päivänä rannikolla.

Wedge-tailed Eagle, Kiilapyrstökotka, Aquila audax

Kaksi lintua eri päivinä: 20.9. Warrumbunglen kansallispuistossa iltapäivällä taivaalla kaarteleva lintu ja 21.9. auton editse lentävä kiilapyrstökotka Lake Windameren kohdalla.

Little Eagle, Australianpikkukotka, Hieraaetus morphnoides

Ainoa havainto: 14.9. matkalla Gloucesteriin tien yllä kaarteleva lintu.

Brown Goshawk, Australiankanahaukka, Accipiter fasciatus

Yhteensä 12 lintua 7 päivänä, eniten 10.9. Mitchell Park ja Hawkesburyn viljelmät/laitumet 5 yksilöä. Kolmanneksi runsain päiväpetolintu.

Collared Sparrowhawk, Ruosteniskahaukka, Accipiter cirrhocephalus

Ainoa havainto: 16.9. Gloucesterin jokivarsipuistossa naaras, joka näyttäytyi hyvin ja äänteli kovasti. Käyttäytyminen saattoi viitata pesintään.

Grey Goshawk, Naamiokanahaukka, Accipiter novaehollandiae

Ainoa havainto: 16.9. auton editse lentävä lintu matkalla Laurietoniin.

Spotted Harrier, Helmisuohaukka, Circus assimilis

Ainoa havainto: 17.9. Port Macquarien pohjoispuolella 1 lintu.

Swamp Harrier, Australiansuohaukka, Circus approximans

Yhteensä 6 yksilöä 3 päivänä, eniten 17.9. Port Macquarien pohjoispuolella 4 yksilöä.

Brown Falcon, Ruskojalohaukka, Falco berigora

Yhteensä 4 lintua 2 päivänä: 17.9. Port Macquarien pohjoispuolella 2 ja 19.9. sisämaahan mentäessä 2 lintua.

Nankeen Kestrel, Australiantuulihaukka, Falco cenchroides

Runsain päiväpetolintu, yhteensä 23 lintua 7 päivänä, eniten 19.9. Port Macquarien ja Coonabarabranin välillä 8 ja 21.9. Coonabarabranin ja Lithgowin välillä 7 lintua.

Peregrine, Muuttohaukka, Falco peregrinus

Ainoa havainto: 12.9. Sydney, Manlyn North Headin kallioreunuksen yllä 1 lintu.

Topknot Pigeon, Nutturakyyhky, Lopholaimus antarcticus

Ainoa havaintopaikka: Royal National Parkin Audley, jossa sama n. 60 linnun parvi sekä 23.9. että 24.9. Linnut söivät taatelipalmun hedelmiä.

White-headed Pigeon, Pulmuskyyhky, Columba leucomela

Yhteensä 25 lintua 5 päivänä pääasiassa sisämaassa, mm. 15.9. Gloucester 8 yksilöä.

Feral Pigeon, Kesykyyhky, Columba livia

Yhteensä 266 lintua 13 päivänä asutuksen piirissä.

Spotted Turtle-Dove, Aasianturturikyyhky, Streptopelia chinensis

Yhteensä 81 lintua 14 päivänä asutuksen piirissä useimmiten autosta nähtynä.

Brown Cuckoo-Dove, Ruusukäkikyyhky, Macropygia amboinensis

Ainoa havaintopaikka: 15.9. Copelands Topsin suojelualueen parkkipaikan tuntumassa 6 lintua.

Peaceful Dove, Vaaleaseeprakyyhky, Geopelia placida

Ainoa havainto: 10.9. Mitchell Parkissa aamulla huuteleva kyyhky, joka jäi reissun ainoaksi.

Bar-shouldered Dove, Kukkujakyyhky, Geopelia humeralis

Ainoa havaintopäivä: 17.9. Port Macquarin pohjoispuolella 2 lintua eri paikoissa, myös huutelua kuului.

Common Bonzewing, Isopensaskyyhky, Phaps chalcoptera

yhteensä 6 yksilöä 3 päivänä, eniten 10.9. Mitchell Parkissa 4 lintua.

Crested Pigeon, Töyhtökyyhky, Ocyphaps lophotes

Yhteensä 107 lintua 14 päivänä pääasiassa kulttuuriympäristössä, mm. nurmikoilla ja laitumilla. Istui usein langoilla.

Wonga Pigeon, Aurarintakyyhky, Leucosarcia melanoleuca

Yhteensä 4 lintua eri päivinä, huuteli mm. komeasti Royal NP:ssa Audleyssä 23.9. ja 24.9..

Yellow-tailed Black-Cockatoo, Mustakakadu, Calyptorhynchus funereus

Yhteensä 30 lintua 5 päivänä. Upea isokokoinen ja verkkaisin siiveniskuin lentävä komistus. Sydneyn Centennial Parkissa saimme tutustua lajiin läheltä 12 linnun ruokaillessa männikössä joko puissa tai maassa. Ne pitivät männynkäpyä taitavasti kynsissään ja avasivat nokallaan suomuja päästäkseen siemeniin käsiksi.

Galah, Ruusukakadu, Eolophus roseicapillus

Yhteensä 664 lintua 15 päivänä, eniten 19.9. Port Macquarien ja Coonabarabranin välillä 300 sekä 21.9. Coonan ja Lithgowin välillä 250 lintua. Lajia näki sekä rannikolla että sisämaassa sekä pareittain että parvina. Runsain papukaijalaji, mutta lajin suuri koko ja hyvä havaittavuus varmasti vaikutti asiaan verrattuna sateenkaariluriin.

Little Corella, Lähdekakadu, Cacatua sanguinea

Yhteensä 28 lintua 6 päivänä. Coonabarabranissa Mathew Flinders Motor Innin respan naishenkilöllä oli tämä kakadu olkapäällään kirjautuessamme sisään. Kaija tepasteli tiskille ja pureskeli kynääni samalla kun yritin täyttää kirjautumiskorttia – aika veijari.

Long-billed Corella, Idänkoukkukakadu, Cacatua tenuirostris

Ainoa havainto: 10.9. Mitchell Parkissa pesäkolollaan oleva lintu puolisoineen.

Sulphur-crested Cockatoo, Kultatöyhtökakadu, Cacatua galerita

Yhteensä 286 lintua 17 päivänä. Suuri ja komea, mutta rumaääninen papukaija, joka osoittautui yleiseksi. Royal NP:n Audleyssä kakadut olivat varsin kesyjä ihmisten ruokkiessa niitä (vaikka se olikin kiellettyä). Kolmanneksi runsain papukaijalaji.

Rainbow Lorikeet, Sateenkaariluri, Trichoglossus haematodus

Yhteensä 460 lintua 20 päivänä (vain yhtenä päivänä en ole merkinnyt lajia nähdyksi). Luri oli varsin kuuluvaääninen ja esiintyi usein pikkuparvina. Toiseksi runsain papukaijalaji ruusukakadun jälkeen.

Scaly-breasted Lorikeet, Suomuluri, Trichoglossus chlorolepidotus

Ainoa havaintopäivä 17.9., jolloin 8 yksilöä. Lajin samantapainen ääni sateenkaarilurin kanssa saattoi johtaa jonkin suomulurihavainnon edellisen lajin piikkiin.

Musk Lorikeet, Myskilurikki, Glossopsitta concinna

Ainoa havainto 10.9. Mitchell Park 1 lintu.

Australian King Parrot, Australiankuningaskaija, Alisterus scapularis

Yhteensä 22 yksilöä 6 päivänä. Komea papukaija, jota saimme ihailla läheltä Royal NP:n Lady Carrington Drivella 23.9.

Crimson Rosella, Punarosella, Platycercus elegans

Yhteensä 32 yksilöä 6 päivänä.

Eastern Rosella, Valkokurkkurosella, Platycercus eximius

Yhteensä 40 lintua 8 päivänä. Näiden havaintojen valossa rosellat ovat runsaudeltaan samantapaisia, mutta valkokurkkuinen tuntui olevan useammissa elinympäristöissä.

Fan-tailed Cuckoo, Viuhkakäki, Cacomantis flabelliformis

Yhteensä 27 lintua 12 päivänä. Lajin hieman pikkukuovimainen trilli kuului metsistä verraten usein. Copeland Topsilla ja Lady Carrington Drivella pääsimme myös näkemään viuhkakäen.

Horsfield`s Bronze-Cuckoo, Australianpronssikäki, Chalcites basalis

Ainoa havainto 10.9. Mitchell Parkissa 1 lintu.

Shining Bronze-Cuckoo, Kiiltokäki, Chalcites lucidus

Kolmena päivänä lajin koiran ulkoiluttajan vihellystä muistuttava ääni kuului metsästä, mm. 23. ja 24.9. Royal NP:ssa.

Little Bronze-Cuckoo, Pikkupronssikäki, Chalcites minutillus

Ainoa havainto 14.9.: aamulla Hawks Nestissä viheltelijä.

Pheasant Coucal, Fasaanikukaali, Centropus phasianinus

Ainoa havaintopaikka: 23.9. Royal NP:ssa Mount Bass Fire Traililla lajin puputusta.

Powerful Ow, Isohaukkapöllö, Ninox strenua

Ainoa havainto: 4.9. Sydneyn Botanical Garden 1 lintu istui päivällä suuren puun latvuksen suojassa.

Southern Boobok, Australianhaukkapöllö, Ninox boobook

15.9. Copelands Tops 1 huuteli vajaan 10 minuutin ajan auringon laskettua ja pimeyden saapuessa.

Tawny Frogmouth, Australianpöllökehrääjä, Podargus strigoides

Ainoa havainto: 4.9. Sydneyn Botanical Garden 2 lintua päivälevolla suuren puun oksantyngällä, ei edes erityisen varjossa.

Laughing Kookaburra, Isonauraja, Dacelo novaeguineae

Yhteensä 94 lintua 18 päivänä. Australian kansallislintu. Lajin naurava ääni on varsin terapeuttinen. Esiintyi monenlaisissa elinympäristöissä ja näkyi usein puhelinlangoilla tai muilla tienvarren tähystyspaikoilla. Yksi liikenteen uhri löytyi tieltä Copelans Topsilta.

Azure Kingfisher, Papuansinikalastaja, Alcedo azurea

Ainoa havaintopaikka Royal NP, jossa 23.4. Audleyssä Hacking Riverillä 2 lintua ja seuraavana päivänä kuulimme lajin ääntä lähes samassa paikassa.

Sacred Kingfisher, Pyhimyskalastaja, Todiramphus sanctus

Yhteensä 5 lintua 4 päivänä, ensimmäiset 14.9. Hawks Nestin rantakosteikolla 2 lintua äänekkäinä aamulla.

Rainbow Bee-eater, Australianmehiläissyöjä, Merops ornatus

Ainoa havainto 17.9. Port Macquarien N-puolella yht. 4 lintua ilmeisesti hiljattain muutolta saapuneena kahdessa eri paikassa.

Dollarbird, Aasiansininärhi, Eurystomus orientalis

Ainoa havainto 17.9. Hat Headin NP:n S-osissa 1 lintu ilmeisesti hiljattain muutolta saapuneena.

Noisy Pitta, Sinappipitta, Pitta versicolor

Ainoa havainto: 7.9. Sydneyn Warriewood Wetlands 1 lintu, joka oli ollut paikalla jo parin viikon ajan. Laji on näin etelässä harvinainen.

Superb Lyrebird, Lyyrypyrstö, Menura novaehollandiae

Yhteensä 4 lintua 3 eri päivänä: 7.9. 1/1 Sydneyn Warriewood Wetlands (koiras äänteli ja naaras näyttäytyi hyvin), 15.9. 1/ Copeland Topsin metsässä ja 23.9. 1/ Royal NP Lady Carrington Driven varrella.

Varied Sittella, Australiannakkeli, Daphoenositta chrysoptera

Anoa havainto: 24.9. Royal NP Lady Carrinton Driven varrella 1 näyttäytyi hyvin puussa samassa kohdassa, jossa raitatuliperäpariskunta rakensi pesää.

White-throated Treecreeper, Sademetsäkiipijä, Cormobates leucophaeus

Yhteensä 31 lintua 13 päivänä. Lajin ääni kuului metsäympäristöissä monin paikoin. Eniten 22.9. Blue Mountains 8 yksilöä ja myös pesänrakennusta.

Superb Fairy-wren, Sinikurkkumaluri, Malurus cyaneus

Yhteensä 247 lintua 16 eri päivänä. Laji oli monenlaisten metsien, pusikoiden ja reunamaiden lintu. Sen korkea nopea ääni kuului tavan takaa ympäristöstä.

Variegated Fairy-wren, Mustakurkkumaluri, Malurus lamberti

Ainoat havainnot Royal NP:ssa Lady Carrinton Driven varrelta, jossa 23. ja 24.9. 2 lintua kumpanakin päivänä. Koiraan kiiltävät kastanjanruskeat hartiahöyhenet erona edelliseen lajiin. Pään siniväri oli myös kiiltävämpi ja laajempi kuin edellisen lajin.

Southern Emu-wren, Isoemumaluri, Stipiturus malachurus

Royal NP:ssa Mount Bass Fire Trailin varrella 23.9. kuulimme hyvin korkeata ja nopeata hiiren vikistelyä muistuttavaa ääntä, joka osoittautui isoemumalurin ääneksi. Koiraslintu sinisine rintamuksineen näyttäytyi tovin, mutta lintu tai linnut (ilmeisesti pari) pysyttäytyivät muuten tiiviisti nummen ruohoston kätköissä.

Spotted Pardalote, Timanttihelmikäs, Pardalotus punctatus

Yhteensä 32 lintua 8 päivänä. Lajin pesintäkausi oli aluillaan, sillä näimme 3-4 paikassa lajin kulkevan maahan kuopan reunaan tai vastaavaan kaivetulle pesälleen.

Striated Pardalote, Metsähelmikäs, Pardalotus striatus

Ainoa havaintopäivä: 21.9. tullessamme sisämaasta parilla pysähdyspaikalla yhteensä 15 lintua eucalyptuspuissa. Ääni kiinnitti huomiomme.

Rock Warbler, Kalliomaluri, Origma solitaria

Ainoa havainto: 22.9. Blue Mountains Evans Lookout, jolle saavuttuamme olimme hetken paikalla kaksistaan ja linnut (2) näyttäytyivät heti. Ne kisailivat hieman ja etsivät kivetykseltä selkärangattomia ja muuta syötävää. Paikalle saapui kuitenkin muita äänekkäitä turisteja ja linnut siirtyivät loitommalle.

Large-billed Scrubwren, Oliivisilkkimaluri, Sericornis  magnirostris

Yhteensä 13 lintua 2 päivänä: 15.9. Copeland Tops State Conservation Area 8 yksilöä ja 18.9. Sea Acres Nature Reserven sademetsässä 5. Kunnon (tiheiden) metsien laji näidenkin havaintojen perusteella.

Chestnut-rumped Heathwren, Punaperämaluri, Hylacola pyrrhopygius

Ainoa havainto: 22.9. Blue Mountains Walls Lookoutille johtavan polun varrella harvapuustoisen metsän nummikasvillisuudessa. Olimme palaamassa näköalapaikalta ja valitsimme erehdyksessä eri polun kuin tullessa. Jouduimme pienelle sivupolulle pääreittiä hieman alempana. Sivupolun varrella 2 punaperämaluria liikuskeli maanpeitekasvillisuudessa verraten hiljaisina. Vähän tämän jälkeen polku loppui kokonaan ja jouduimme kiipeämään palan matkaa poluttomassa kasvillisuudessa hieman ylempänä olevalle pääpolulle. Onnekas sattuma.

White-browed Scrubwren, Naamiosilkkimaluri, Sericornis frontalis

Yhteensä 25 lintua 9 päivänä. Näimme lajin monenlaisen metsäympäristön aluskasvillisuudessa ja puustossa matalilla korkeuksilla.

Yellow-throated Scrubwren, Keltakurkkumaluri, Sericornis citreogularis

Ainoa havainto: 23.9. Royal National Park, Aydleyn lähellä Hacking Riverin länsirannan kasvustossa maassa ja matalilla korkeuksilla.

Brown Gerygone, Oliivivatsamaluri, Gerygone mouki

Metsien malureista runsain ja äänekkäin: yhteensä 68 yksilöä 12 päivänä monenlaisissa metsissä ja eri korkeuksilla. Osoittautui olevan metsien aktiivisin laululintu syyskuussa.

White-throated Gerygone, Valkokurkkumaluri, Gerygone olivacea

Yhteensä 17 lintua 6 päivän aikana. Palaili kevätmuutoltaan reissumme aikana. Tuo Australiaan kuulemma kevään. Laulu olikin helposti tunnistettava kaunis pirteä säe. Kuulimme sen ensimmäisen kerran 10.9. Mitchell Parkissa lyhyen ajan, mutta vasta Gloucesterin puistossa 16.9. aamulla sain opetella laulua kunnolla. Sen jälkeen kuulimme laulua erilaisissa metsäympäristöissä.

Brown Thornbill, Kaneliperämaluri, Acanthiza pusilla

Yhteensä 18 yksilöä 7 päivänä. Lajin saattoi tavata monenlaisissa metsissä ja myös rantakasvillisuudessa. Ääni toi hieman mieleen hömötiaisen kurlaukset.

Yellow Thornbill, Keltavatsamaluri, Acanthiza nana

Yhteensä 52 yksilöä 4 päivänä, eniten 16.9. Gloucesterin puistossa aamulla parveutuneina kasvillisuudessa liikuskellen, lieneekö ollut muuttoparvi?

Striated Thornbill, Ruskopäämaluri, Acanthiza lineate

Ainoa havaintopäivä 22.9., jolloin Blue Mountainsin metsässä 3 lintua.

Buff-rumped Thornbill, Ruso-otsamaluri, Acanthiza reguloides

Ainoa havaintopäivä 20.9., jolloin Warrumbunglen metsissä 3 lintua.

Yellow-rumped Thornbill, Keltaperämaluri, Acanthiza chrysorrhoa

Kaksi havaittua: 19.9. Walchassa puistossa liikkeellä oleva yksilö ja 20.9. Warrumbunglen kansallispuistossa hyvin näyttäytynyt nopealiikkeinen lintu.

Red Wattlebird, Punahelttamesikko, Anthochaera carrunculata

Yhteensä 51 lintua 12 päivänä. Runsain rannikon tuntumassa: 5.9. Sydney Olympic Park 15 lintua ja 22.9. Blue Mountains 12 yksilöä.

Little (Brush) Wattlebird, Pikkuhelttamesikko, Anthochaera chrysoptera

Yhteensä 83 lintua 11 päivänä, runsain rannikolla kuten edellinenkin laji. Runsaimmat päivät: 12.9. Sydney, North Head + Manly 10, 14.9. Hawks Nest–Mungo Brush 15 yksilöä ja 17.9. Port Macquariesta pohjoiseen 14 lintua.

Spiny-cheeked Honeyeater, Mustapyrstömesikko, Acanthagenys rufogularis

Ainoa havaintopäivä 20.9., jolloin Warrumbunglen kansallispuistossa 8 lintua.

Striped Honeyeater, Viiruniskamesikko, Plectorhyncha lanceolata

Ainoa havainto: 17.9. 1 linnun ääntä.

Noisy Friarbird, Melukaljumesikko, Philemon corniculatus

Yhteensä 69 lintua 7 päivänä, eniten sisämaassa, esim. 19.9. Port Macquarie – Coonabarabran 15 ja 21.9. Coonabarabran – Lithgow 25 yksilöä. Warrumbunglen kansallispuistossa laji rakensi pesää eukalyptuspuuhun White Gum Lookoutilla.

Blue-faced Honeyeater, Sininaamamesikko, Entomyzon cyanotis

Yhteensä 17 lintua 4 päivänä sekä rannikolla (Hawks Nest ja Mungo Brush) että sisämaassa (Coonabarabran). Komea suurikokoinen ja värikäs mesikko.

Bell Miner, Kellomesikko, Manorina melanophrys

Yhteensä 151 yksilöä 5 päivänä. Vaikutti olevan valoisten rinnemetsien asukki, joka oli helppo havaita tunnusomaisesta kirkkaasti kilahtavasta äänestään. Eniten 10.9. Mitchell Parkissa ja lähiympäristössä (40) sekä 15.9. Gloucester – Copeland Tops (95).

Noisy Miner, Sotilasmesikko, Manorina melanocephala

Yhteensä 572 lintua 18 päivänä. Jokapaikanlintu sekä kaupungeissa että luonnonympäristössä, johon ei voinut olla törmäämättä. Varsin äänekäs ja monenlaisia ääniä, jotka joskus sekoittivat.

Lewin´s Honeyeater, Tummalaulumesikko, Meliphaga lewinii

Yhteensä 144 lintua 12 päivänä. Monenlaisten metsien ja puistojen laji. Varsin äänekäs ja lajin konekiväärin sarjatulen rytmissä kuuluva jokellus tuli tutuksi.

Yellow-faced Honeyeater, Viiksilaulumesikko, Lichenostomus chrysops

Yhteensä 13 lintua 6 päivänä. Laulu tuli tutuksi, vaikka harvalukuinen olikin.

Yellow-tufted Honeyeater, Kultakruunumesikko, Lichenostomus melanops

Upean värinen mesikko, joka näyttäytyi hetken Capertee Valleyssä tien vieren pensastossa 21.9.

Fuscous Honeyeater, Pihamesikko, Lichenostomus fuscus

Ainoa havainto 21.9. Capertee Valleyn tien varrelta.

White-plumed Honeyeater, Valkosepelmesikko, Lichenostomus penicillatus

Yhteensä 16 yksilöä 4 päivänä, eniten 21.9. Capertee Valleyn tien varrella 12 lintua.

Brown Honeyeater, Harmaavihermesikko, Lichmera indistinct

Yhteensä 6 yksilöä 4 päivänä.

White-cheeked Honeyeater, Valkokulmamesikko, Phylidonyris nigra

Yhteensä 29 yksilöä 4 päivänä. Laji oli selvästi yleisempi Port Macquarien pohjoispuolella (17.9. 20 lintua) kuin Sydneyssä, jossa taas seuraava laji, valkosilmämesikko, oli runsas.

New Holland Honeyeater, Valkosilmämesikko, Phylidonyris novaehollandiae

Yhteensä 182 lintua 8 päivänä, eniten 23.9. Royal NP:n rantanummilla n. 150 lintua. 12.9. runsas myös Sydneyn North Headilla (20).

Tawny-crowned Honeyeater, Nummimesikko, Phylidonyris melanops

Ainoa havaintopäivä 23.9., jolloin kuultiin 4 yksilön ääntä Royal NP:n rantanummilla. Laji ei suostunut millään näyttäytymään toisin kuin samoilla paikoilla runsaina liikkuneet valkosilmämesikot.

Eastern Spinebill, Naskalivyömesikko, Acanthorhynchus tenuirostris

Yhteensä 20 lintua 8 päivänä erilaisissa metsäisissä ja puoliavoimissa ympäristöissä. Kaunis ja pirteä lintu.

Scarlet Honeyeater, Kellopunamesikko, Myzomela sanguinolenta

Yhteensä 13 lintua 3 päivänä. Eniten 17.9.Port Macquarien pohjoispuolella erään kukkivan puun (melaleuca) kimpussa. Koiras upean värinen.

Eastern Whipbird, Piiskatimali, Psophodes olivaceus

Yhteensä 44 lintua 12 päivänä monenlaisissa metsissä ja myös pensastoissa, enimmäkseen tonki maassa lehtikasoja, kun saimme lajin näkyviin.

Rose Robin, Pikkuruususieppo, Petroica rosea

Ainoa havainto: 15.9. Copeland Tops 1 koiras. Siepot alkoivat hiljalleen palata muutolta.

Red-capped Robin, Punaotsasieppo, Petroica goodenovii

Ainoa havainto: 20.9. 1 koiras Warrunbunglen kansallispuistossa White Gum Lookoutin polun varrella, varmaan hiljattain muutolta saapunut tämäkin.

Eastern Yellow Robin, Keltaoliivisieppo, Eopsaltria australis

Yhteensä 31 lintua 9 päivänä erilaisissa metsissä. Pesänrakennusta Sea Acres Nature Reserven rantapolun varrella, jossa matalaksi leikattuun viikunapuustoon sieppo rakensi pesäänsä.

Pale-yellow Robin, kermasieppo, Trecellasia capito

Ainoat havainnot: 15.9. Copeland Tops 1 ja 18.9. Sea Acres Nature Reserve 1. Molemmat tiheissä sademetsissä.

Eastern Shrike-tit, Töyhtöviheltäjä, Falcunculus frontatus

Ainoa havainto: 18.9. Sea Acres Nature Reserve 1/ sademetsän palmussa hetken rapistelemassa.

Grey Shrike-thrush, Rastasviheltäjä, Colluricinla harmonica

Yhteensä 28 lintua 9 päivänä. Kaunis melodinen laulelija.

Golden Whistler, Kultavatsaviheltäjä, Pachycephala pectoralis

Yhteensä 53 lintua 13 päivänä. Monenlaisten metsien asukki, joka oli varsin äänekäs ja vilkas liikkeissään (tuntui, että pienet varpuslinnut ylipäätään olivat liikkeissään keskimäärin vilkkaampia kuin meikäläiset lajit).

Rufous Whistler, Lyijyselkäviheltäjä, Pachycephala rufiventris

Yhteensä 13 lintua 3 päivänä, eniten 20.9 Warrumbunglen kansallispuistossa, jossa n. 10 linnun kovaääninen keskittymä Woolsheadilla (muutolta saapuneita?).

Grey Fantail, Tuhkaviuhkamonarkki, Rhipidura albiscapa

Yhteensä 65 lintua 12 päivänä. Monenlaisten metsien asukki. Punaotsamonarkki sen sijaan ei ollut vielä saapunut muutoltaan siinä määrin, että olisi kirjautunut havaintoihin.

Willie Wagtail, Valkokulmamonarkki, Rhipidura leucophrys

Yhteensä 151 yksilöä 16 päivänä monenlaisissa ympäristöissä. Lajin tunnusomainen tapa keinuttaa pyrstöään sivusuunnassa oli erikoinen ja huvittavakin. Lajin ääni tuli tutuksi.

Black-faced Monarch, Siniselkämonarkki, Monarcha melanopsis

Ainoa havainto: 23.9. Royal NP:ssa Lady Carrington Driven varrella koiraslintu.

Spectacled Monarch, Punaposkimonarkki, Monarcha trivirgatus

Kahtena päivänä muutoltaan saapuneita: 17.9. Port Macquarien Haistings-joen suiston rantakasvillisuudessa ja 18.9. Sea Acres Nature Reserven sademetsässä 1 yksilö.

Magpie-lark, Mutaharakka, Grallina cyanoleuca

Yhteensä 282 yksilöä 18 päivänä. Jokapaikan mutaharakoita näki yleisesti ja niiden kimeä ”piivii” ääni kantautui tuon tuostakin.

Olive-backed Oriole, Oliivikuhankeittäjä, Oriolus sagittatus

Yhteensä 4 laulelijaa eri päivinä metsissä: 7.9. Sydneyn Warriewood Wetlands aamulla viheltelevä koiras, 17.9. 1/ Port Macquarie, sekä 23 ja 24.9. Royal NP, Audleyn ympäristössä laulava koiras (jotka voivat olla samojakin).

Australasian Figbird, Austr.viikunansyöjä, Sphecotheres vieilloti

Yhteensä 21 lintua 4 päivänä, eniten 8.9. aamulla Sydneyn Rose Bayssa odotellessani pelagista retkeä.

Green Catbird, Smaragdinaukuja, Ailuroedus crassirostris

Neljä lintua kahtena päivänä. 15.9. 2 naukujaa Copeland Topsin suojelualueen parkkipaikan tuntumassa ja 16.9. illalla 2 ääntelijää Sea Acres Nature Reserven sademetsässä.

Satin Bowerbird, Satiinilavastaja, Ptilonorhynchus violaceus

Yhteensä 26 (7/19) lintua 6 päivänä. Parissa paikassa kuului koiraan soidinta ja Royal NP:ssa Hacking Riverin varrella rantakasvillisuudessa oli maja.

Black-faced Cuckoo-shrike, Naamiokäpinkäinen, Coracina novaehollandiae

Yhteensä 44 lintua 10 päivänä. Hieman naakkamainen pehmeä (kutsu?)ääni paljasti usein lajin, joka istuskeli monesti näkyvällä paikalla puissa. Eniten 19.9. Port Macquarie – Coonabarabran 12 lintua.

Dusky Woodswallow, Ruskoleiju, Artamus cyanopterus

Ainoa havaintopäivä 21.9., jolloin 7 lintua Capertee Valleyssä.

Masked Woodswallow, Naamioleiju, Artamus personatus

Ainoa havainto 21.9., jolloin 1 yksilö ruskoleijujen kanssa ilmassa.

Grey Butcherbird, Huiluvaris, Cracticus torquatus

Vain 4 lintua 3 päivänä.

Pied Butcherbird, Huppuhuiluvaris, Cracticus nigrogularis

Yhteensä 22 lintua 5 päivänä, eniten 17.9 Port Macquarien pohjoispuolella 10 yksilöä.

Australian Magpie, Isohuiluvaris, Gymnorhina tibicen

Yhteensä 800 lintua. Laji näyttäytyi jokaisena päivänä australianhaarapääskyn tavoin. Huiluttelijoita kuului tuon tuostakin, mutta aamulla parhaiten. Jokapaikan laji, jota näki niin kaupungeissa kuin maaseudulla.

Pied Currawong, Huilukorppi, Strepera graculina

Yhteensä 139 lintua 16 päivänä. Laji esiintyi sekä ihmisasutuksen piirissä että erämaisilla metsäseuduilla, jossa sen komea huiluttelu pääsi oikeuksiinsa saadessaan rinnemetsistä kaikupohjaa.

Australian Raven, Australiankorppi, Corvus coronoides

Yhteensä 289 lintua 19 päivänä. Jokapaikan laji, jolla hieman aavemaisen käheä ääni. Port Macquarien ympäristössä lajin korvasi savannivaris; siitä pohjoiseen australiankorppia ei kirjan levinneisyyskartan mukaan rannikolla tapaa.

Australian Raven / Little Raven

Sisämaassa merkitsin 19.-21.9. 110 yksilöä kauttalajiksi. Autolla ajaessa näihin ei tullut kiinnitetyksi huomiota eikä lajien erottaminen ihan helppoa olekaan. Käytännössä valtaosa (elleivät kaikki) oli australiankorppeja.

Torresian Crow, Savannivaris, Corvus orru

Yhteensä 11 lintua 3 päivänä Port Macquariessa ja siitä pohjoiseen rannikolla, jossa australiankorppia ei juuri ole.

White-winged Chough, Mutavaris, Corcorax melanorhamphos

Yhteensä 39 lintua 3 päivänä sisämaassa pääasiassa teiden varsilla metsäisillä osuuksilla, mutta myös Glen Davisin camping-alueella.

Apostlebird, Mutanärhi, Struthidea cinerea

Yhteensä 44 lintua 2 päivänä sisämaassa. Ensimmäiset 4 lintua 20.9. Warrumbunglen kansallispuistossa Camp Blackmanin parkkipaikalla. Seuraavana päivänä runsaammin (40) teiden varsilla ajaessamme Coonabarabranista kaakkoon.

Welcome Swallow, Australianhaarapääsky, Hirundo neoxena

Yhteensä 468 yksilöä. Lajin näimme jokaisena päivänä.

Tree Martin, Australiankalliopääsky, Petrochelidon nigrigans

Yhteensä 112 lintua 9 päivänä. Etenkin autosta lajin erottaminen keijupääskystä usein mahdotonta, kun puvun väritystä ei pääse näkemään.

Fairy Martin, Keijupääsky, Petrochelidon ariel

Yhteensä 86 lintua, eniten 10.9. Hawkesburyn alueella n. 50 lintua.

Eurasian Skylark, Kiuru, Alauda arvensis – introd.

Yhteensä 3 laulavaa koirasta eri päivinä: 10.9. Hawkesburyn laitumet, 11.9. Sydneyn Botany Bayn rantanurmikot ja 19.9. laajoilla laitumilla matkalla sisämaahan Port Macquariesta ylitettyämme Great Dividing Rangen. Laulu yhtä tenhoavan innokasta kuin meillä keväällä. Viimeinen havaintopaikka pohjoisempana kuin mihin lintukirjan levinneisyyskartta on lajin esiintymisen merkinnyt: tämän maahantuodun lajin levittäytyminen näyttää jatkuvan.

Australian Pipit, Australiankirvinen, Anthus australis

Yhteensä 6 lintua 4 päivänä avomailla.

Rufous Songlark, Kiurukerttu, Cinloramphus mathewsi

Ainoa havainto: 10.9. Hawkesburyn laitumilla 1 lintu, jota pääsimme tarkkailemaan läheltä autosta käsin.

Australian Reed-Warbler, Australianrastaskerttunen, Acrocephalus australis

Yhteensä 11 lintua 5 päivänä kosteikkojen rantakasvillisuudessa. Lauloivat jonkin verran, mutta eivät erityisen innokkaasti.

Golden-headed Cisticola, Kultapääherttu, Cisticola exilis

Yhteensä 3 lintua 2 päivänä: 11.9. Sydneyn Botany Bayn rantaruohostossa 2 ja 17.9. Port Macquarien pohjoispuolella 1 lintu.

House Sparrow, Varpunen, Passer domesticus – introd.

Yhteensä 80 lintua asutuksen piirissä 5 päivänä. Lajin esiintyminen vaikuttaa varsin laikukkaalta.

Red-browed Finch, Oliivituliperä, Neochmia temporalis

Yhteensä 208 lintua 9 päivänä, esiintyi tähän aikaan pääasiassa parvina.

Beautiful Firetail, Raitatuliperä, Stagonopleura bella

24.9. pariskunta rakensi pesää Royal NP:ssa Lady Carrinton Driven varrella n. 3,5 m:n korkeudelle nuoreen casuarina-puuhun.

European Goldfinch, Tikli, Carduelis carduelis – introd.

Yhteensä 5 yksilöä 3 päivänä, joten ei näyttäisi olevan kovin yleinen maahantuotuna lajina.

Mistletoebird, Mistelikukastaja, Dicaeum hirundinaceum

Kolme lintua 2 päivänä: 14.9. aamulla Hawks Nestissä 2 naarasta ja 21.9. Capertee Valleyssä 1 koiras tien varren puussa sirkuttelemassa.

Silvereye, Hopearilli, Zosterops lateralis

Yhteensä 160 lintua 10 päivänä. Laji esiintyi parvina ja äänestä kuuli että parvi oli liikkeellä puustossa.

Bassian Thrush, Australiankirjorastas, Zoothera lunulata

Ainoa havainto: 24.9. Royal NP:ssa Lady Carrinton Driven varrella lähellä Audleytä notkossa pienen sademetsälaikun pohjalla matoja nokassaan kantava lintu, joka ilmeisesti ruokki poikasiaan.

Red-whiskered Bulbul, Punaposkibulbuli, Pycnonotus jocosus – introd.

Yhteensä 5 yksilöä 3 päivänä. Tämäkään maahantuotu laji ei näyttäisi ainakaan vielä olevan erityisen runsas.

Common Blackbird, Mustarastas, Turdus merula – introd.

Yhteensä 4 koirasta mm. Coonabarabranissa. Ei runsas tämäkään.

Common Starling, Kottarainen, Sturnus vulgaris – Introd.

Yhteensä 935 lintua erityisesti laitumien tuntumassa. Lajia näki parveutuneena selvästi enemmän kuin koti-Suomessa keväisin. Laajat laitumet tarjoavat lajille ilmeisesti hyvät elinolosuhteet.

Common Myna, Pihamaina, Acridotheres tristis – introd.

Yhteensä 321 lintua lähes jokaisena päivänä (vain yhtenä päivänä ei merkintää). Laji esiintyi erityisesti asutuksen piirissä ja sen laulua ja muuta ääntelyä kuului tuon tuostakin. Maahan tuoduista lajeista tämäkin näyttää kottaraisen ohella menestyneen hyvin.

 

Muu eläimistö

Eastern Grey Kangaroo, harmaaisokenguru, Macropus cicanteus

Ensimmäiset 9.9. Cattain kansallispuistossa n. 20, 16.9. Gloucester – rannikko 4 liikenteen uhreina, 17.9 Port Macquarien pohjoispuolella iltapäiväsateessa n. 20, 19.9. Coonabarabran 22 illalla motellin lähellä hevosten kanssa samalla laitumella ja 7 liikenteen uhreina Port Macquarie – Coonabarabran, 20.9. Warrumbunglen kansallispuistossa n. 30.

Common Brushtail Possum, kettukusu, Trichosurus vulpecula

10.9. Sydney, Centennial Park, yksi nukkuva paperbark-metsässä puun oksanhangassa.

Ringtailed  Possum, pussiorava, Pseudocheirus peregrinus

10.9. Mitchell Parkissa pesä puussa.

Koala, koala, Phascolarctos cinereus

14.9. Hawks Nestin omakotialue, 1 yksilö eukalyptuspuun oksahaarukassa aamulla, iltapäivällä oli lähtenyt. 18.9. koala löntysteli Port Macquariessa Sea Acresin suojelualueella tien yli kohdassa, jossa tie johtaa Shelly Beachille.

Northern Brown Bandicoot/Long-nosed Bandicoot, lyhyt-/pitkäkuonopusseli

17.9. Limeburnes Creek Nature Reservellä 1 päivällä soratien yli. Yllättävän iso.

Grey-headed Flying Fox, australianlenkko, Pteropus poliocephalus

10.10. Sydney, Centennial Park, useita satoja paperbark-metsässä.

Humpback Whale, ryhävalas, Megaptera novaeangliae

8.9. pelagisella retkellä 4 valasta matkaamassa etelään. 23.9. Royal National Parkin rannalta nähtynä 2 valasta etelään (luultavasti tätä lajia).

Short-beaked Common Dolphin, delfiini, Delphinus delphis

8.9. ainakin 10 pelagisella retkellä.

Common Bottlenose Dolphin, Pullonokkadelfiini, Tursiops truncatus

13.9. Hawks Nest 1 sukelteli rantavedessä illalla.

Sunfish, möhkökala, Mola mola

8.9. pelagisella retkellä 1 valtameren pinnassa lähes paikallaan iso kolmiomainen evä vedenpinnan yläpuolella.

Lace Monitor eli Lace Goanna, Varanus varius

Upea ja iso varaani, josta useita havaintoja: 17.9. Limeburnes Creek Nature Reserve 1 kiipesi puuhun, 19.9 aamulla Sea Acres NR:n rantapolun varrella 1 paistattelemassa päivää puunrungolla., 24.9. Royal NP:ssa 1 Lady Carrington Driven yli ja myöhemmin kultatöyhtökakadu varoitteli siitä.

Red-bellied Black Snake, Pseudechis porphyriacus

17.9. Port Macquarien pohjoispuolella tuore raato tiellä. Eilen ilmeisesti sama laji Gloucesterista rannikolle tultaessa (vanhempi raato). Lisäksi 23.9. Royal NP Mount Bass Fire Traililla 1 pieni vaalea käärme.

 

Retken lajitaulukko (excel-formaatissa)

 

Kirjallisuus

Nielsen, L. 2006: Birding Australia Site Guide – the South-East.

Roberts, P. 2009: Sydney Birds and where to find them.

Simpson, K. & Day, N. 2007: Birds of Australia. – Helm Field Guides.

Onley, D. & Scofield, P. 2008: Albatrosses, Petrels and Shearwaters of the World. – Helm Field Guides.

 

Kiitokset

Erityiskiitos Australian käyneelle Timo Lahdelle hyvistä vinkeistä ja kokemuksien jakamisesta!

Many thanks to Allan: you made our visit to Sydney more comfortable than it would have been without your local knowledge. Warm thanks also to Dick, Clive and Norma, we had a good time with you in Australia.