Päivitetty 27.02.2012
Tuukka Pahtamaa
Etiopian sanotaan sijaitsevan Afrikan katolla. Maassa on Afrikan laajimmat vuoristot. Vuoristoylängön halkaisee hautavajoama, jolla on lukuisia suuriakin järviä. Maan reunoilla on savannia ja vielä sitäkin kuivempaa elinympäristöä. Sinisen Niilin latvajoet saavat alkunsa Etiopian ylängöiltä. Erityisesti Balen vuoristossa on monimuotoista vuoristosademetsää ja sen yläpuolella erikoista korkeaksi kasvavaa katajametsää.
Etiopia on maailman köyhimpiä maita. Väestö kasvaa voimakkaasti. Vuonna 2011 ihmisiä oli yli 90 miljoonaa, mikä on Nigerian jälkeen 2. eniten Afrikassa. Ihmisiä tuntuu olevan kaikkialla. Maaseudulla ihmiset elävät siten kuin ennenkin. Maa- ja karjatalous eivät ole koneistunutta, vaan menetelmät ovat perinteiset ja työvoimavaltaiset. Näemme reissun aikana jo aiemmin tutuksi tulleita afrikkalaisia savimajoja kaisla- tai peltikattoineen. Ylänköalueilla pihapiirejä reunustaa monin paikoin hyvin hoidetut ja kauniit tyräkkiaidat. Savimajojen lisäksi näemme vieläkin alkeellisempia asumuksia: risumajoja, joiden katolle on levitetty muovipeite sateensuojaksi. Ainakin osa risumajojen asukeista vaihtaa kausiluonteisesti asuinpaikkaa ja elävät siten ainakin osin nomadisesti.
Ihmisen maankäyttö ulottaa otteensa lähes kaikkialle. Väestön kasvaessa paine hyödyntää luonnonsuojelualueita kasvaa. Polttopuita kerätään luonnonsuojelualueilta (mm. Abiata-Shalassa) ja karjaa laiduntaa luonnonsuojelualueilla mm. Sanettin ylängöllä Balen vuoristossa. Toivottavasti matkailusta saatava tulo riittää säilyttämään jäljellä olevat alueet. Savannien suurten eläinlaumojen puuttuminen Etiopiasta ei anna aihetta olettaa, että maan matkailu voisi kohota kovin korkeaksi. Bradt mainitsee peräti 40 % matkailijoista olevan ornitologeja.
Missä pysähdymmekin, ei kestä kuin tovin ennen kun ihmettelijöitä ilmaantuu paikalle. Etenkin lapset ja nuoret toistelevat painokkaasti ja jatkuvasti sanaa ”you” ja ojentelevat käsiään. Osa pyytää suoraan ”Money, money”. Kerjääminen ei aina ole erityisen ystävällistä. Elina Hirvonen kertoo kokemuksistaan mm. Etiopiassa ja kysyy kirjassaan ”Afrikasta”, miksi osa kerjääjistä herättää lohduttoman surun, osa ärtymystä ja raivoa? Hän jatkaa: ”Uskon, että järjen säilyttäminen keskiluokkaisessa elämässä edellyttää, että suljemme jatkuvasti silmiä toisten ihmisten hädältä. Se ei ole tekopyhää, vaan pakollinen mekanismi mielenterveyden säilyttämiseksi. Kerjäläisen kohtaaminen kaupungeissa, joissa osalla ihmisistä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kerjätä, horjuttaa mekanismin.” Addisin kaduilla ei ollut mahdollista liikkua niin, ettei paikalle olisi ilmaantunut useita kerjäläisiä.
Liikumme Etiopiassa monenlaisissa elinympäristöissä: heinä- ja pensassavannilla, laidunmailla, jokilaaksoissa, hautavajoaman järvillä, ylänköniityillä, vuoristosademetsässä ja afroalpiinisella nummella Balen vuoristossa. Monipuolisen elinympäristön vuoksi 2,5 viikon retken lajimäärämme kohoaa 475 lajiin. Etiopiassa on nähty yli 850 lintulajia, joten matkamme aikana onnistumme näkemään tästä määrästä yli puolet (n.475).
Endeemien lajien määrä on Etiopiassa Etelä-Afrikan jälkeen maanosan korkein. Varsinaisessa Etiopiassa esiintyy 16 endeemiä lajia ja Abyssiniassa eli Etiopiassa ja Eritreassa niitä on 18 lisää, yhteensä siis 34. Näemme näistä 27: helttaiibiksen, etiopianhansun, boranfrankoliinin, etiopianluhtakanan, etiopianhyypän, etiopiankyyhkyn, isokaijasen, etiopiankaijan, valkoposki- ja etiopianturakon, mustepääsepän, etiopiantikkasen, sidamonkiurun, valkopyrstöpääskyn, etiopianvästäräkin, etiopiansavannisiepon, Ethiopian Cisticolan, etiopianmuurahais- ja pilkkasiipitaskun, etiopiankissatimalin, etiopiantiaisen, munkkikuhankeittäjän, etiopiannaakan, etiopiankorpin, etiopianrakkelin, etiopianhempon ja eritreanhempon. Sen lisäksi havaintoihimme kirjautuu joukko Koillis-Afrikan endeemejä, joita esiintyy ainoastaan Afrikan sarven alueella.
Vaikka kotoperäisiä lajeja Etiopiassa on paljon, uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja näemme verraten vähän: sidamonkiuru on äärimmäisen uhanalainen, etiopiannaakka ja etiopianhemppo ovat erittäin uhanalaisia ja vaarantuneiksi luokiteltuja ovat etiopianhansu, boranfrankoliini, helttakurki, kruunukurki, etiopianturako ja valkopyrstöpääsky. Silmälläpidettäviä (eivätkä siis uhanalaisia) ovat etiopianluhtakana, etiopianvästäräkki.
Matkanjärjestäjämme Etiopiassa on Ethiopian Quadrants. Heidän oppaansa Miherat on koko retken ajan mukanamme. Miherat tuntee linnut verraten hyvin ja erityisesti äänet. Opas liikkuu kuitenkin paljon muusta joukosta erillään, eikä aktiivisesti kerro havainnoistaan. Matkan aikana opimme kysymään häneltä outoja ääniä. Suomalaisena kokeneena matkaoppaana toimii Dick Forsman. Retkelle osallistuvat vaasalaiset Aarne ja Timo Lahti sekä eteläisestä Suomesta Karno Mikkola ja Helena Rysä-Mikkola, Heikki ja Marja-Liisa Lokki, Matti ja Tuija Soini, Matti Halttunen ja Osmo Heinonen sekä kirjoittaja oululaistunut Tuukka Pahtamaa.
Käytössämme on suurimman osan ajasta yhteisbussi, jonka katolla matkatavarat kulkevat kätevästi. Kuutena päivänä Balen vuoristossa ja etelän savannialueilla ajamme neljällä maasturilla. Maasturit osoittautuvat välttämättömiksi maan eteläosissa edelleen jatkuvan sadekauden vuoksi.
Seuraavassa Etiopian ja Abyssinian (=Etiopia ja Eritrea) endeemit eli kotoperäiset lajit olen lihavoinut, samoin osan Koillis-Afrikan endeemeistä tai muuten hyvistä havainnoista. Iltahuuto eteni siten, että DF huusi nähdyt lajit ja joidenkin kohdalla luonnehti havaittua määrää (”muutamia, joitakin, todella paljon jne.”), mutta periaate oli se, että kukin kirjoitti havaitut lukumäärät itse omaan taulukkoonsa.
1.11. tiistai
Helsinki-Vantaalla hotellibussi kuljettaa minut ja matkatavarat Bonus Inn –hotelliin, jossa Aarne ja Timo ovat jo majoittautuneina. Olemme saaneet yhteisen huoneen kohtuuhintaan. Aamiaista emme ehtisi syödä, sillä checkin alkaa jo puoliviideltä seuraavana aamuna, joten hotellista on lähdettävä ennen sitä.
2.11. keskiviikko
Varhain aamuyöstä hotellibussi vie meidät terminaali 1:een, josta Lufhansan kone lähtee. Paikalla on jo osa muusta porukasta. Lufthansalla on käytäntö, että checkin on tehtävä itse terminaalin aulassa olevalla koneella ja vasta sen jälkeen voi mennä lappujen kanssa matkatavaran vastaanottoon. Onnistumme läpäisemään valikkoviidakon ja saamme tarvittavat dokumentit (boarding pass) koneelta. Ruumaan sijoitettavan matkatavaran checkin-jono meneekin sitten poikkeuksellisen joutuisasti. Kone lähtee aikataulun mukaan klo 6.30. Aamupäivällä saavumme Frankfurtiin, jonka isolla lentokentällä odottelemme muutaman tunnin jatkolentoa. Toisella Lufthansan koneella lennämme Etiopiaan. Reittilennoilla ateriat ja juomat sisältyvät lennon hintaan.
Afrikan yllä ilta pimenee. Alhaalla näkyy vain yksittäisiä valoja ja nekin varsin himmeitä. Yöllä Euroopan yllä lennettäessä valot ovat kirkkaudeltaan aivan eri luokkaa. Kone laskeutuu Etiopian pääkaupungin Addis Abeban Bole International Airportille. Saamme matkatavaramme liukuhihnalta, menemme passin ja koneessa täyttämämme maahantulokortin tarkastuspisteen kautta rahanvaihtopisteeseen. Kamera kuvaa kaikki tulijat. Paikalle on saapunut myös matkanjärjestäjämme Ethiopian Quadrantsin lintuopas Miherat. Vaihdettuamme sopivaksi katsomamme määrän birrejä meidät ohjataan ulkona odottavaan bussiin.
Etiopialainen matkanjärjestäjämme edustaja, Miherat, ilmoittaa hotellimme vaihtuneen. Ajamme Destiny Hotelliin, vaikka etukäteen meille on luvattu Hotel Ghion. Saavumme perille klo 22.45. Hissiä ei ole ja raahaamme tavarat viidenteen kerrokseen (kantoapua ei saa). Vesipulloja saamme ostetuksi hotellista, mikä on tärkeintä. Addisin Korkeus on n. 2400 metriä meren pinnan yläpuolella (mpy). Huoneissa ei ole hyttysverkkoja, eikä sitä pitäisi täällä tarvita, sillä malariaa esiintyy lähinnä 2000 m alapuolella.
3.11. torstai
Sarastaessa aamukuuden maissa tarkastelemme aluksi hotellin ikkunasta avautumaa näkymää. Alapuolellamme näkyy Addisin peltikattoisia asumuksia. Kukot kiekuvat ja nuotioiden tai roskien polton haju kantautuu ylös. Koirien haukunnan seassa erottuu monien lintujen aamukonsertti. Säihkymedestäjät (Tacazze Sunbird) kieppuvat vilkkaina lähipuissa pirteästi äännellen. Kyläbulbulit jokeltelevat hotellin lähipuissa. Muutama endeemi etiopiankorppi istuskelee aivan lähellä. Piipahdamme hotellin pihalla ennen aamiaista. Ehdimme vielä tarkkailla hetken kaupungin lintumaailmaa hotellin edustalla ennen lähtöä. Mustakanahaukka lentää upeasti ohitsemme ja pahtakiitäjät (Nyanza Swift) kirmaavat taivaalla. Kiitäjät ovat Koillis-Afrikassa endeemejä. Tummahkot ruostesiipikyyhkyt näyttäytyvät hyvin ja löydämme myös kaksi endeemiä etiopiankyyhkyä. Varpuslintuja edustavat viiru– ja ogadeninhemppo sekä vuoriharmaasieppo (African Dusky Flycatcher). Savannimehiläissyöjiä on muutama. Matkatavarat pakataan bussin katolle pressun alle. Aamukahdeksalta pääsemme matkaan.
Jo alkumatkasta päiväpetolinnut ovat hyvin edustettuina. Sululta Plainin tienoilla näemme kaksi keltapäähaukkaa ja partakorppikotka tulee kaartelemaan aivan lähettyville. Huppu-, savanni– ja suomukorppikotkia on monin paikoin, jokunen savannikotkakin näyttäytyy. Myöhemmin Muketurin kohdalla näemme myös korvakorppikotkan. Kosteilla niityillä saamme katsella endeemejä helttaiibiksiä ja etiopianhansuja sekä pyhäiibiksiä. Useat kymmenet kurjet edustavat palearktista muuttolajistoa. Muutaman laidunhyypän näemme. Etiopiankyyhkyjä on useita kymmeniä ja ruostesiipikyyhky on sitäkin runsaampi. Endeemi isokaijanen kirjautuu havaintoihin jo tänään. Kiuruja edustaa muutama havaittu erlangerinkiuru (Erlanger´s Lark) ja kivikkotöyhtökiuru. Haarapääsky on pääskyistä runsain, mutta näemme myös ruostepääskyjä, jokusen törmäpääskyn ja joitakin euraasialaisia kalliopääskyjä. Reissun ainokainen ruohikkokirvinen ruokkii poikasiaan ja mulloksella on myös töpöpeippo. Muuttolajistoa edustavat myös metsäkirvinen ja muutama lapinkirvinen. Taskuja on avomaalla useita lajeja: mustapäätaskuja (albofasciatus), pensastasku, kivitasku, nunnataskuja, nokiotsataskuja ja arotaskuja. Pöyhijärastaita (Groundscraper Thrush) on muutamia siellä täällä. Afrikanvaris on runsaampi kuin afrikanmustavaris (Cape Crow), joita niitäkin on kymmeniä. Endeemisiä etiopiankorppeja on puolestaan hieman enemmän kuin lyhytpyrstökorppeja. Ylänköalueiden yleisintä endeemiä eritreanhemppoa näemme muutamia jo tänään. Ainokainen afrikankastanjasirkku edustaa meille jo tuttua lajistoa.
Seutu on kauttaaltaan viljeltyä tai laidunnettua. Tietojen mukaan viljalajeina on kauraa ja ohraa. Nautakarjaa on matkan varrella paljon. Niinpä lehmähaikaroita yleisenä. Ennen puoltapäivää saavumme Ethio-German Park hotellille lähelle Debre Libanosia. Paikka on maisemakuvaltaan upea sijaitessaan rotkolaakson reunalla. Kaukana alhaalla virtaa yksi Sinisen Niilin latvuksen sivujoista. Nopean majoittautumisen jälkeen laskeudumme polkua hieman alemmaksi staijailemaan jyrkänteen reunalle. Geladapaviaaneja liikuskelee rinnemaastossa. Aivan aluksi mustakotkapari ilmestyy kalliopahdalta näkyviimme. Linnut ovat paikallisia ja ne rakentavat pesää kallionkielekkeelle. Lähellä pesivät suomukorppikotkat esittäytyvät myös hienosti, niilläkin on pesänrakennus meneillään. Rotkossa liikuskelee Etiopiassa ja Eritreassa endeemejä etiopianrakkeleita vaaleat nokat vilkkuen. Sudaninfrankoliinin (Erckel´s Francolin) ääni kantautuu alempaa rotkolta. Laji on lähes endeeminen Etiopiassa ja Eritreassa.
Päivä on pilvipoutainen, mutta aurinko paistaa enimmäkseen. Staijailun lomassa huomaamme, että läheiselle kallionreunalle hotellin toiselle puolelle asetetaan luita haaskaksi. Menemme sinne. Geladapaviaaniporukka on nyt aivan lähellä. Afrikanmustavarikset ovat jo haaskalla. Petolinnuista savannikotka uskaltautuu ensimmäiseksi luujuhliin. Sinne ilmestyy myös partakorppikotkia ja suomukorppikotkia kuvattavaksi. Haarahaukka on petolinnuista päivän runsain, mutta partakorppikotkia näemme peräti 6. Pari kalliotokoa (Hemprich´s Hornbill) on lähipuissa ja pusikkoon lennähtää myös kaksi Abyssiniassa kotoperäistä valkoposkiturakoa (White-cheeked Turaco). Kenianvuoritasku (Moorland Chat) on uusi laji myös. Afrikanhiirihaukka on aina upeaa katseltavaa. Säihkymedestäjäpari lentelee ravintolan vieressä kukissa.
Lounaan jälkeen matkaamme bussilla läheiselle Debre Libanosin luostarille. Luostari on Etiopian ortodoksien pyhimpiä paikkoja. Matkalla tarkistamme ensin kuuluisan suuren viikunapuun, jonka lehvästössä viihtyvät monet endeemit lajit. Niin nytkin. Havaitsemme heti endeemit mustepääsepän (Banded Barbet) ja munkkikuhankeittäjän (Abyssinian Oriole). Edellisiä kirjaamme 5 ja jälkimmäisiä 3. Tutummat kyläbulbulit, ylänkökutojat ja ogadeninhemppo ovat myös paikalla. Useita oliivirastaita (Mountain tai Abyssinian Thrush) liikuskelee maassa. Kirjan mukaan kyse on joko oliivirastaan alalajista tai omasta lajistaan. Etiopianvarpusia (Swainson´s Sparrow) on siellä täällä. Endeemejä etiopiansavannisieppoja (Abyssinian Slaty Flycatcher) havaitsemme muutamia kuten myös afrikanparatiisimonarkkeja. Koillis-Afrikan endeemejä etiopianrillejä näemme muutaman. Etiopiansavannisiepon suomenkielinen nimi on epäonnistunut lajin eläessä ainoastaan ylänköaluilla, ei savanneilla.
Luostarilla on verraten paljon ihmisiä, joista osa on tullut kauempaa pyhiinvaellusmatkalle. Paikalla on kuvauskieltomerkki, jota kunnioitamme. Menemme viereiselle kuivalle vuoristopurolle, jolta alkaa ainavihanta metsä. Endeemi etiopianmuurahaistasku (Ruppell´s Black Chat) löytyy istumasta romahtaneelta sillalta. Paikalla on myös koskivästäräkki (Motacilla clara), joka kutsuu pirteästi. Ruohostossa lentelee punaposkipeippoja ja yksi oliivivahanokka. Endeemi etiopiantiainen (Parus leuconotus) on kuitenkin odotetuin laji ja näemmekin yhden linnun. Geladat huutelevat korkealta rinteeltä yläpuoleltamme. Näemme vielä puustoisten ylänköjen kauniin Koillis-Afrikan endeemin pensaspunataskun (Rüppell’s Robin-Chat) sekä tuhkapriinian.
Palaamme onnistuneen päivän jälkeen Ethio-German Lodgelle, käymme suihkussa ja syömme illallisen samalla kun kirjaamme ensimmäisen päivän hienot havaintomme taulukoihin luvuiksi. Illallisen saaminen oli mutkan takana: autokuski ja paikallisoppaamme hakivat eineet yli 10 km:n päästä kylästä. Ensimmäinen päivä tuotti jo 108 lajia. Ravintolassa istuessamme ukkosrintama saapuu paikan ylle ja alkaa sataa. Illallinen on buffet ja siinä on tarjolla ”etiopian endeemiä” injeraa ja sen lisänä erilaisia kastikkeita. Injera on väriltään harmaata ja tehty Teffian siemenistä. Se on lätyn tapainen ja siinä on erikoinen hapan maku. Porukasta osalle se maistuu hyvin. Sade lakkaa sopivasti kun olemme valmiit yöpuulle.
Yön vietämme verraten vaatimattomissa oloissa, mutta huoneessa on vesivessa ja suihkusta tulee lämmintä vettä. Ylängöllä on sen verran viileää, että jalassa on hyvä olla pitkät kalsarit ja pari paitaa.
4.11. perjantai
Herätys on ennen aamuneljää. Syömme varhaisen aamiaisen ja pakkaudumme bussiin. Lähtö on aamuviideltä. Ajamme pimeässä hiekkatietä Muketurin kautta Jemmu Valleyn etelärinteille. Aamuöisen tien ylittävät auton valoissa ensin hyeena ja myöhemmin sakaali. Kun puolentoistatunnin ajon jälkeen saavumme perille, aamu on jo valjennut. Pysähdymme kuuntelemaan ja havainnoimaan. Etiopian endeemit boranfrankoliinit (Harwood’s Francolin) ovat äänessä ja näemme lajin myös hyvin. Lintuja on muutamia, kuten myös sudaninfrankoliineja. Behrensin ym. mukaan boranfrankoliini on levinneisyydeltään rajoittunut ja keskittynyt Jemmun laaksoon emmekä sitä muina päivinä enää tapaa.
Päivä on aluksi pilvipoutainen, mutta selkenee sitten aurinkoiseksi. Seuraavalla pysähdyspaikalla ihastelemme dominikaanileskien soidinta: naaras istuskelee pensaassa ja pitkäpyrstöinen koiras esittää soidinlentoaan sen ympärillä upeasti. Kalliotoko näyttäytyy lähistöllä ja lajin päivämaksimi on tänään. Jemmun laakso rinteineen vaikuttaa lähes kauttaaltaan viljellyltä. Maisemakuva alas laaksoon on vaikuttava. Saavumme White Cliff –kalliojyrkänteelle. Geladat huutelevat ja niiden voimakas ääni saa puhtia kaikuvista kallioista. Hieman alempana näemme durraviljelmillä useita tulikauluspiispakoiraita (Black-winged Bishop) täydessä juhlapuvussaan. Koiraslinnut patsastelevat näyttävästi durrantähkien latvuksissa.
Pysähdymme joen pohjalle Bailey Bridgelle. Jemmu River, joka on Sinisen Niilin latvoja, on juuri nyt varsin kuiva. Leveä joenuoma antaa ymmärtää, että vettä voi olla kuitenkin sadekautena paljon enemmänkin. Lähellä on kivityömaa, josta ihmiset louhivat rakennuskiveä. Pensaskalliovarpunen (Bush Petronia) laulaa sillanvieruspensaassa yksitotista säettään. Kalasääski istuskelee kaukana karahkassa ja 4 kynsihyyppää sekä 2 sahelinpaksujalkaa seisoskelee veden rajassa. Pari kirjokalastajaa kalastelee.
Ajamme hieman eteenpäin pienemmälle, mutta vuolaasti virtaavalle sivujoelle. Tuota pikaa paikan erikoislaji koskikalastaja (Half-collared Kingfisher) lentää sinisenä ohjuksena yläjuoksun suunnalta ja katoaa alas. Se on kooltaan malakiittikalastajaa selvästi suurempi, mikä on lennossa hyvin nähtävissä. Harmaapääkalastaja ja afrikanpikkukalastaja kuuluvat myös jokivarsilinnustoon. Ruostevahanokkia (Crimson-rumped Waxbill) on jokunen jokivarsipusikossa.
Päivä alkaa kuumottaa. Sadekauden jälkeen maasto on vihreää. Sahelinturturikyyhkyjen huutelu tuo muistoja etenkin Gambiasta, jossa laji oli yleinen. Huhuilijoita on kolme. Myöhemmin emme tätä lajia enää tapaa. Mahtava gasellikotka ja mustahaikara ilahduttavat ilmestymällä kaartelemaan yläpuolellemme.
Palaamme Jemmu Riverin pääuomalle. Tavallisia hiirihaukkoja kaartelee satakunta korkealla yläpuolellamme ja ne ovat selvässä muuttolennossa etelämmäksi. Syömme pakatun lounaan Bailey Bridgen kupeessa, jossa jo aamulla olimme. Samalla Dici hälyyttää kaukana alajuoksun yläpuolella kaartelevasta tuulihaukasta, joka määrittyy isotuulihaukaksi (Fox Kestrel). Käsisiiven alapuolen leveälti tummat reunat erottuvat hyvällä kiikarillakin. Heti perään yläpuolellemme ilmestyy kaksi törmäkiitäjää (Horus Swift), joilla on leveälti valkoinen yläperä ja loiva lovipyrstö. Paluumatkalla näemme myös kafferikiitäjän, jolla on pitempi syvään lovipäinen pyrstö ja vähemmän valkoista yläperässä. Samassa kohdassa White Cliffillä näemme useita alppikiitäjiä. Kaksi mustakotkaa näyttäytyy Jemmun rinteiden yläpuolella upeasti.
Paluumatkalla tarkkailemme tapahtumia bussista ja pysähtelemme aika ajoin. Eräällä lammella on 3 keltanokkasorsaa ja lähellä yksi afrikannokisorsa. Samalla kosteikolla on kolmivyötylli. Afrikanhiirihaukoilla on paras päivä, samoin tuulihaukoilla. Keltapäähaukkoja näemme eilisen määrän, samoin muuttohaukkoja. Meikäläisiä kurkia kirjaan on muutama kymmen. Loppuosalla matkaa on kymmenien laidunhyyppien parvia laitumilla, yhteensä n. 350. Kyyhkyistä afrikantäpläkyyhky on runsain, mutta kotoperäiset etiopiankyyhkyt ovat myös runsaita. Ruostesiipikyyhkyjä on yhtä paljon, mutta palmukyyhkyjä hieman vähemmän. Erlangerinkiuruja näemme eilisen määrän, myöhemmin muina päivinä emme lajia enää näe. Töyhtökiuruja ja kalliokirvisiä on muutama ylänköniityillä. Haarapääskyjen päivämaksimi on tänään ja lisäksi hieman enemmän pääsky sp:tä, joista valtaosa lienee haarapääskyjä. Pari metsä– ja lapinkirvistä kuulemme eiliseen tapaan.
Etiopiansurutaskuja näemme hyvin. Behrens ym. toteavat lajin joko hyvin erinäköiseksi surutaskuksi (Mourning Wheatear) tai Abyssinian lähes endeemiksi lajiksi. Nokiotsataskuja on joitakin. Etiopianmuurahaistaskuilla on paras päivä, emmekä lajia myöhemmin enää näe. Isomuurahaistaskuja havaitsemme pari. Pöyhijärastaita on tienvarren langoilla ja muilla sopivilla istumapaikoilla. Palearktisina talvehtijoina havaitsemme vaaleakultarinnan, tiltaltin, mustapääkertun, pensaskertun ja hernekertun. Uutena lajina kirjautuu Abyssiniassa lähes endeemi valkoperätimali. Lepinkäisiä edustavat kylä-, punapyrstö-, punapää– ja pensaslepinkäiset. Uudeksi lajiksi tulee Etiopiassa ja Eritreassa lähes kotoperäinen Ethiopian Boubou. Afrikanmustavaris ja afrikanvaris ovat runsaita, lyhytpyrstökorppejakin kymmeniä. Viimeiset etiopianrakkelit näemme tänään. Tulikauluspiispoja on yli parikymmentä ja punakauluspiispoja kymmenkunta. Punaposkipeipoille päivä on paras ja ruusupeipoille hyvä.
Takaisin Addisiin saavumme loppuiltapäivästä. Kaupungissa on yli 3 miljoonaa asukasta. Vahva savusumu lepää kaupungin yllä ja katku tuntuu kurkussa. Tie laskeutuu suuria katajapuita kasvavaa rinnettä. Kaupungin keskustassa puisilla rakennustelineillä istuskelee satoja yöpymään tulleita haarahaukkoja. Majoitumme Hotel Ghioniin, joka osoittautuu hyväksi ja selvästi paremmaksi kuin edellinen Addisin hotellimme. Respasta saa vaihdettua isoja seteleitä pienemmäksi, mikä osoittautuu tärkeäksi, kun on tarvetta antaa tippejä (1 euro = 25 birr ja kentällä saimme lähinnä 100 birrin seteleitä). Ghionin ravintola on hyvä ja havaintojen kirjoittelu sujuu mukavasti illallisen lomassa. Huoneessa ei ole hyttysverkkoa. Sitä ei tarvittane, kun olemme selvästi yli 2000 m:n korkeudella.
5.11. lauantai
Heti aamun valjettua kiertelemme hotelli Ghionin puutarhassa. Afrikansitruunahempot pitävät sirkutustaan ja afrikanparatiisimonarkkeja lentelee lehvästöissä. Kyläbulbulit jokeltelevat siellä täällä. Haarahaukat alkavat liikehtiä. Puistosta löytyy muutama etiopiansavannisieppo ja jokunen oliivirastas. Säihkymedestäjät pitävät omaa peliään kukkaistutuksilla ja seurana on myös viiruhemppo. Tiedämme ruskotiaiskerttujen (Brown Parisoma) viihtyvän puiston akaasioissa, joita ei puutarhassa kasva montaa. Tovin etsiskelyn jälkeen laji löytyykin. Lintuja on kolme, ensin kaksi hieman kauempana hotellista ja myöhemmin vielä yksi aivan hotellin edusakaasiassa. Laji esiintyy Etiopiassa ylänköalueiden akaasiakasvustoissa (Acacia abyssinica). Behrens ym. toteavat Ghion hotellin puutarhan verraten luotettavaksi havaintopaikaksi.
Aamiaisen jälkeen matkatavarat pakataan taas bussin katolle pressun alle. Alkumatkasta määritämme bussin ikkunasta rakennuksen päällä istuskelevan taskun endeemiseksi pilkkasiipitaskuksi (White-winged Cliff-Chat). Ajamme Debre Zeitiin Lake Hora -kraaterijärven rantamille, matkalla pysähdymme vain bensa-asemalla. Tepastelemme runsaan tunnin järven rannalla ja osa porukasta pipahtaa rantakahvilassa. Järvellä on satoja pikku-uikkuja. Vähemmistönä on merimetsoja, käärmekauloja ja afrikanpelikaaneja. Kirjokalastajia on jokunen. Rannalla aivan lähellämme tepasteleva riuttahaikara edustaa Etiopiassa harvinaista lajia. Laiturilla seisoskelee myös jalohaikara ja kauempana lentää pari rääkkähaikaraa. Rantapuissa on aikuisia ja nuoria kylälepinkäisiä. Ethiopian Boubou viheltelee metsässä ja näemme hupputöpösiepon (Black-headed Batis). Tulotien varrella pikkutörmäpääskyt viihtyvät hiekkatörmällä.
Jatkamme matkaa Lake Kokalle, jossa on seuraava pitempi pysähdys. Matkan varrella puun latvassa istuu ensimmäinen töyhtökotkamme. Lajilleen määrittämättömässä pääskykahlaajaparvessa on n. 40 lintua. Kyse on luultavasti tavallisesta pääskykahlaajasta. Järvelle tullessamme heti aluksi meitä ilahduttaa kruunukurkipari (Black Crowned Crane), suuresti odotettu paikkaus vuoden 2007 Gambian Pirangin pettymykselle, jolloin emme lajia nähneet useasta yrityksestä huolimatta. Nyt päätien länsipuolen ruohostossa seisoskelee kruunukurkipari. Välillä ne lennähtävät hiukan. Behrensin ym. mukaan lajia nähdään pienin määrin hautavajoamalla parhaiden paikkojen ollessa Abiata, Koka ja Awassa –järvien ruohostoiset osat (myöhemmin näemmekin vielä parit sekä Awassa- että Cheleleka –järvillä).
Tien toisella puolella meitä odottaa murheellinen näky. Pylväästä lähtee sähkölinjoja neljään suuntaan ja linjojen risteämäkohdan yläpuolella tolppa jatkuu jonkin matkaa ja on veden äärellä luonnollinen tähystyspaikka linnuille. Tolppa on houkutellut kiljumerikotkia istumaan ja peräti viisi ruhoa lojuu kuolleena tolpan juurella! Lähistöllä lentelee ainakin vielä elossa olevia kiljumerikotkia. Kiljukotka kaartelee yläpuolella. Marabuita ja pyhäiibiksiä on paikalla useita. Puskaan vilahtaa etelänsatakielen hafizi-rodun edustaja. Neljä kynsihanhea on kauempana ja kaksi goljathaikaraa edustaa harvinaisempaa lajistoa. Ruohoston yllä lentelevät kaksi ruskosuohaukkaa tuovat terveisiä palearktikselta. Kahlaajia edustavat muutama kymmenen suokukkoa, valkoviklo, pari lampivikloa ja muutama rantasipi.
Jatkamme seuraavaksi lounaalle Bekele Mola -hotellille Ziway-järven rannan tuntumaan. Pihapuussa valkokulmakutojat sirkuttelevat pesillään. Lähipuistossa on hyvin lintuja. Erään puun kolosta kurkistaa isokaijanen pesältään. Malakiittikäki löytyy lehvästöstä ja vaikertajaturturikyyhkyt kujertelevat. Lounaaksi syömme kalaa, tilapiaa tietenkin.
Sen jälkeen menemme läheiseen rantaan, jossa on kalastajia ja muita ihmisiä. Rantaa kiertää kosteikkoalue ja lintuja on valtava määrä. Tunnelma on upea: lämpimässä ja tyynessä säässä suuri määrä kesyjä lintuja liikuskelee ja oleilee aivan ihmisten lähellä makupaloja etsien tai tyytyväisenä oleillen. Näemme molempia pelikaanilajeja, marabuja, pyhäiibiksiä, pronssi-iibiksiä, vasarapäähaikaroita, silkkihaikaroita, kynsihyyppiä, liroja, pitkäjalkoja, jassanoita, mustahuitteja, liejukana, vanhoja ja nuoria kiljumerikotkia, afrikanhanhia, afrikankääpiösorsia, harmaapäälokkeja, naurulokkeja, malakiittikalastajia, kirjokalastajia ja kaislamerimetsoja. Ruohostossa kuulemme kahden afrikanruokokerttusen (Lesser Swamp Warbler) laulua ja veden yläpuolella pensaissa on muutama mustanaamakutoja (Lesser Masked Wiever). Meikäläisiä ruokokerttusia määritämme kaksi.
Päivä on pääasiassa auringonpaisteinen. Ziway –järvi on pohjoisin ja suurin lähialueen hautavajoaman järvistä (430 km2). Järvi sijaitsee 160 km Addisista 1636 m korkeudella ja on vulkaanisten kukkuloiden ympäröimä. Järvessä on runsas Tilapia nilotica –kanta. Bradtin mukaan vaikka Ziwaylla ei ole Abiata ja Shala –järvien mainetta, se tarjoaa Riftin järvistä parhaat lintutarkkailumahdollisuudet.
Tyytyväisinä jatkamme matkaa. Jonkin ajan kuluttua on tullut aika vaihtaa kulkuvälinettä, jättää bussi ja ajaa muilla autoilla Lake Langanon kaakkoispuolen rannalla sijaitsevalle Bishangari Lodgelle. Päätien varrella odottaa kaksi vanhaa Toyota hiacea. Bussimme parkkeerataan tien sivuun ja toinen hiaceista ajetaan tien luiskaan sen viereen. Bussin katolla olevat tavarat siirretään hiacen katolle. Kaikki ei mahdu sinne ja ne sijoitetaan hiaceen sisälle. Sitten meidät ohjataan autoon sen ollessa edelleen uhkaavasti kallellaan tieluiskassa. Olemme jo sisällä hieman uhkaavan tuntuisessa tilanteessa, kun tulee hälytys. Kaksi pikkuaavikkojuoksijaa on lähellä tien toisella puolella. Lopulta änkeämme itsemme autoihin. Meitä matkalaisia on kaikkiaan 4 ja samaan autoon änkeää vielä joukko paikallisia asukkaita, 4 poikaa ja 2 tyttöä, joista toisella on 1,5 viikon ikäinen vauva nyytissä sylissään! He ovat koko ajan seuranneet pakkaustoimia ja saamme heidät lopulta seuraksi autoon. Ajamme huonokuntoista maastouraa myöten savannin läpi lähes tunnin. Kalkkunasarvekkaat tepastelevat savannilla. Jossakin vaiheessa ylitämme verraten syvän puronuoman konttisiltaa pitkin: joen poikki on sijoitettu avattu kontti, joka ei tunnu kovin vankalta sillalta. Kaikki menee kuitenkin tälläkin kertaa hyvin. Hieman ennen Langano -järven rantaa paikalliset poistuvat autosta savimajakoteihinsa.
Bradtin mukaan Lake Langanon seudulla on kehitetty turismipalveluja enemmän kuin muilla Riftin järvillä. Lodgeja on useampia. Järvessä ei ole kirjan mukaan bilharziaa, joten siinä voi uida (uimassa emme kuitenkaan käy). Ajaessamme savannimetsät läpi Langano järvelle näemme siellä täällä savimajoja. Eräällä joella huomaamme virtaavan veden monikäyttöisyyden: kuten varmaan kaikkialla Etiopian maaseudulla, jokivedessä pestään sekä pyykit että autot ja sen lisäksi vedellä täytetään vesikanisterit. Keltaisia vedellä täytettyjä muovikanistereita kantavat aasit ovat Etiopiassa tuttu näky, moni kantaa niitä myös hartioillaan.
Me jatkamme Bishangarin parkkipaikalle illan jo pimentyessä. Etelännauhakehrääjä virittelee sointiaan ja veneenmuotoinen kolmeneljäsosakuu nousee taivaalle. Paikalla on muitakin turisteja, mutta saamme kuitenkin jonkinlaiset kämpät kaikki. Ainakin omassani on asiallinen moskiittoverkko. Tämän paikan majoitus selvisi vasta juuri ennen matkallelähtöä. Ravintola on hyvä ja illallinen maittava.
Säihkymedestäjille ja etiopianrilleille päivä on paras, kylälepinkäisiä on yhtä paljon kuin eilen. Kyläloistokottaraisilla on toiseksi paras päivä. Loistokottaraisia näemme nyt ensimmäistä kertaa, samoin tuliperä-, valkokulma- ja oliivikutojia. Horalla ja Kokalla näemme ensimmäiset Reichenow’s Seedeaterit.
6.11. sunnuntai
Heräämme tyynessä lämpimässä säässä Langano-järven rannalla Bishangarissa. Vielä pimeässä sahelinpaksujalat huutelevat kimeästi ja etelännauhakehrääjän starttimoottorin käynnistystä muistuttava ääni kantautuu maisemaan. Jotkut kuulevat myös valkonaamapöllösen huutelua. Aamun valjettua gueretsat huutelevat kumeilla äänillään. Hopeasarvinokat ja toistakymmentä endeemistä etiopiankaijaa pitävät myös meteliä. Viirusiipifrankoliinien huutelu on kovaa ja kimeää.
Ravintolasta saa aamukahvia termoksesta ennen aamiastakin, kätevää. Siemaillessamme seuraamme samalla tapahtumia. Muutama luumukyyhky liikuskelee aivan ravintolan vieressä maassa ja puissa. Hehkusepät esittäytyvät myös hyvin. Savanniturturikyyhkyt, sinitäpläkyyhkyt ja Ethiopian Boubou huutelevat metsässä ja hadadaiibikset pitävät ääntä rannempana. Kaksi suomufrankoliinia tepastelee hetken polulla. Muuttolajistoa edustavat leppälintu ja hernekerttu.
Kiertelemme rannan tuntumassa sekä lähimetsässä ja sen keskellä olevalla laajalla niittyalueella. Etiopiankaijat näyttäytyvät hyvin ranta-alueen puissa ja pensaissa. Parvilepinkäinen istuskelee kuivalla puunoksalla. Pronssipääkottaraiset kuuluvat aamun lajistoon. Aroturturikyyhkyn kujerrus kuuluu savannilta. Maisemakuva järven yli on upea, taustalla siintävät utuiset kukkulat. Pari selkälokkia lentää järvellä. Näemme valkoperätimalin rodun, jolla ei ole valkeaa päätä.
Gueretsat tarkkailevat meitä korkealla puissa ja laulukaskaat virittelevät sointejaan. Niityn metsänreunassa on savannimehiläissyöjiä. Helttaiibiksiä käyskentelee avomaalla. Yöllisten vieraiden maasikojen, eli nyk. termiittikaivajien, jälkiä on niityllä. Siat ovat kaivaneet omanlaisiaan koloja pehmeään maahan. Ensimmäiset pahkasiat näemme myös täällä, kuten myös kymmenkunta oliivipaviaania. Muutama kookas juovakiitäjä (Mottled Swift) leijailee yläpuolellamme. Munkkikuhankeittäjät viheltelevät metsän siimeksessä. Suomuhunajaoppaita (Scaly-throated Honeyguide) on kaksi. Abessiniansininärhi istuskelee oksalla. Nautimme seudun rauhasta.
Aamupäivän kuluessa siirrymme Bishangarin autojen parkkipaikalle. Läheisten tupien katoilla ja puissa on useita viiltopeippoja. Pääsemme tarkkailemaan niitä läheltä. Eiliset hiacet vievät meidät nytkin valtatien varteen, jossa siirrymme jälleen yhteisbussiin. Matka jatkuu etelään Awassan kaupunkiin. Kuljemme Shashemenen kaupungin läpi. Kaupunki on Lonely Planetin mukaan rastafarien epävirallinen Afrikan pääkaupunki. Keisari Haile Selassie lahjoitti 1960-luvun alussa suuria maa-alueita kaupungista jamaikalaisille rastafarisiirtolaisille. Nykyään heitä asuu paikalla yli 200 perhettä. Paluumatkalla Autokuskimme kertoo, että Shashemenessä asui 1970- luvulla vuosia kuuluisa jamaikalainen reggaeartisti Bob Marley. Bob Marley piti Etiopiaa henkisenä kotimaanaan. Kaupungissa on rastafariliikkeen Black Lion Museum.
Loppumatkalla tienvarren langoilla istuskelee kymmenittäin punamehiläissyöjiä. Säihkynärhiä edustavat abessiniansininärhi, savannisininärhi ja tavallinen sininärhi. Kalkkunasarvekas kuuluu tämänkin päivän lajistoon. Kookkaille hopeasarvinokille päivä on reissun paras. Hieman ennen kaupunkia näemme kynsihanhien parven Awassa-järven rantakosteikolla. Majoittaudumme Awassa järven rantahotelliin. Gueretsat ovat täälläkin meitä vastassa. Hotellialueella on runsas puusto, jossa on myös endeemejä etiopiankorppeja. Muuna lajistona puistossa näemme afrikansitruunahemppoja ja tuhkapriinioita.
Heti majoittauduttuamme lähdemme järven rannalle. Rantaa kiertää kävelytie ja sunnuntaina kävelijöitä on todellakin runsaasti, erityisesti nuoria. Ihmiset ovat siististi pukeutuneita. Lintuja on kosteikoilla ja rantakasvillisuudessa paljon: lapasorsanaaras, naamioviheltäjäsorsia, afrikankääpiösorsia, jassanoita, mustahuitteja, kruununokikanoja, liejukanoja, kynsihyyppiä, lapinsirri, suokukkoja, valkovikloja, metsäviklo, liroja, rantasipejä, harmaapäälokkeja, hietatiiroja, valkosiipitiira, keltavästäräkkejä, harmaapääkalastaja, kirjokalastajia ja kymmeniä malakiittikalastajia. Yläpuolellamme leijailee kymmeniä petolintuja: huppukorppikotkia on enemmistönä, mutta joukossa on myös pikkukiljukotka ja afrikanpikkukotka. Kierrämme vielä puistoa. Akaasiakerttuja on useampia ja vaihtopukuisia punaperäpiispoja muutamia. Savannitäplätikka on kolollaan puussa, kultakurkkulepinkäinen näyttäytyy ja harmaasieppo ja käki tuovat terveisiä pohjoisempaa. Afrikanhanhi pitää majaansa puussa vanhassa vasarapäähaikaran pesässä.
Ukkosrintama menee illalla ohitsemme, emmekä saa sadetta. Awassan kaupunki sijaitsee hautavajoamassa 1685 m mpy:n korkeudella 275 km Addisin eteläpuolella ja 25 km Shashemenen eteläpuolella. Kaupunki on Riftin alueella suurin: n. 138 000 ihmistä. Järvessä on hyvä kalakanta. Kuuluisalla Awassan kalatorilla (fishing market) emme käy; vastaavat linnut varmaankin näimme Ziwayn rannalla. Hotellin huoneessa on asiallinen moskiittoverkko.
7.11. maanantai
Ennen aamiaista kierrämme hetken Awassa-järven rannalla ja hotellin puistossa. Patikointi on kuitenkin edellisiltaista huomattavasti lyhyempi, joten etenkin havaitsemamme järven lintulajisto ja lukumäärät jäävät pienemmiksi. Afrikankääpiösorsia näemme kuitenkin muutaman, kruununokikanoja myös ja jassanoita kirjaan enemmän. Harmaapäälokkeja ja hietatiira lentelee järvellä eiliseen tapaan. Valkosiipitiiroja on enemmän. Afrikansitruunahempot tirskuttelevat pensaissa ja ruohokasveissa ja päästävät varsin lähelle kuvaamaan. Sinipääkukaali edustaa retkelle uutta lajistoa, samoin ruohostossa lymyilevä kekonokkakutoja. Rannan kävelypolulla kuulemme yllättäen trumpettimaista huutoa. Ääni muistuu mieleen neljän vuoden takaa Gambian DVD:ltä. Nyt ääntä seuraa todellisen kruunukurkiparin lentoesitys. Linnut tyylittelevät ohitsemme Awassa järven rantaa. Valkoperätimalit liikuskelevat polun vierustalla ja maasta löytyy uutena lajina myös ruostelörppötimali. Hunajaopas näyttäytyy hyvin rantapuustossa ja metsässä laulaa suomuhunajaopas. Afrikanlaulurastas on luottavaisena pensaassa. Parhaan päiväsumman kirjaan akaasiakertulle ja pajulinnulle. Etiopiansavannisieppoja on pari, kuten myös afrikanparatiisimonarkkeja.
Kierroksen jälkeen syömme aamiaisen afrikanmetsäkalastajan huudellessa. Pakkaamme tavarat bussin katolle ja lähdemme ajelemaan ensin eilistä tulotietä pienen matkan takaisin Shashemeneen ja siitä itään kohti Balen vuoristoa. Aivan aluksi näemme saman kynsihanhiporukan Awassa-järven kulmauksessa kuin eilen. Tienvarren langoilla istuskelee kymmenittäin punamehiläissyöjiä eiliseen tapaan. Maantien laidalla yhytämme myös pikkutuulihaukkaporukan. Tuulihaukkoja on kuitenkin päivän aikana enemmän. Ennen Kofelea pysähdymme ja kävelemme pienen kierroksen ruoholaitumella.
Matka jatkuu, kunnes joudumme pysähtymään tietyön vuoksi noin tunniksi. Heti alkuun kuulemme endeemin etiopiankissatimalin kaunista laulua läheltä. Lähdemme etsimään ääntelijää. Paikalla on nautoja, jotka suhtautuvat meihin rauhallisesti. Vaan rauhasta ei ole tietoakaan, kun vanhempi naisihminen saapuu paikalle huutamaan tuohduksissaan. Ilmeisesti kyse on siitä, että olemme luvatta tulleet häiritsemään heidän elämäänsä ja eläimiään. Lähdemme takaisin tielle, mutta huutaja ei asetu vaan jatkaa mekkalointiaan varmaan varttitunnin. Retken ainoa ohilentävä piispahaikara ilahduttaa.
Tunnin odottelun jälkeen pääsemme lopulta jatkamaan matkaa. Etiopiankyyhkyjä näkyy joitakin siellä täällä. Maisema on kaunis. Yänköalue on hedelmällistä ja seutu on kauttaaltaan viljelymaata. Puintiaika on viljan värin perusteella aivan kohta. Tosin näemme vain yhden leikkuupuimurin ja ilmeisesti onkin niin, että iso osa viljasta korjataan käsin sirpillä tai vastaavalla. Olemmekin jo nähneet puintia perinteiseen tapaan härkien sotkiessa viljaa. Asunnot ovat pääasiassa savimajoja, joiden pihapiiriä reunustaa säännöllinen tyräkkiaita. Laidunhyypille päivä on hyvä.
Ennen Dinshoa saavumme paikkaan, josta on tieto afrikanhuuhkajan (Cape Eagle-Owl) päivälepopaikasta. Paikalla on jo espanjalaisen Josén vetämä porukka ennen meitä ja kova meteli, kun paikalliset asukkaat yrittävät periä maksua lajin katsomisesta. Behrens ym. mainitsevat lajin olevan harvinainen Etiopiassa, mutta helposti nähtävissä portugalilaisella sillalla ja Ankoberissa sekä esiintyvän myös Balen vuoristossa. Löydämme huuhkajan verraten helposti. Se istuskelee pystyjyrkän seinämän kalliohyllyllä. Paikallisten aikaansaaman metelin vuoksi emme viihdy kauaa paikalla, vaan jatkamme matkaa.
Ylänköniityt jätämme nyt väliin ja palaamme niille myöhemmin, sillä seuraava määränpäämme on Dinshossa Balen kansallispuiston keskus. Pienen pysähdyksen teemme kuitenkin paikassa, jossa saamme seurata vuorijaloja, jotka ovat Etiopiassa endeemisiä. Vuorijalat ovat kookkaita vuoristoantilooppeja, joita elää Balen vuoristossa muutama tuhat. Sen lähisukulaiset elävät Etelä-Afrikassa. Bussista näemme suuria helttaiibisparvia. Perille Dinshon päämajaan päästyämme bongaamme heti tiedossa olevan afrikanpöllöjen päivälepopaikan suuressa katajassa: 2 lintua istuu liikkumattomana vieri vieressä ja niitä on hieman hankala hahmottaa muutaman metrin korkeudelta oksaltaan. Mieleen muistuu Ugandan Ruhijan hieno afrikanpöllöjen aamuhuutelu syyskuussa 2009.
Jatkamme seuraavalle pöllöjen päivälepopaikalle: pienen matkan päästä löytyy afrikansarvipöllöjen (Abyssinian Owl) päivälepokatajat: 2 lintua istuu hyvin näkyvissä puiden alaoksilla eri puissa. Tovin niitä katseltuamme jatkamme kierrosta metsässä. Kuulemme abessiniankirjorastaan (Abyssinian Ground Thrush) laulua hetken aikaa, mutta lintua emme näe. Vuorijalauros näyttäytyy komeana aivan lähellä. Kuulemme myös bambu-uunilinnun laulavan (Brown Woodland-Warbler). Tyynessä iltapäivässä auringon paistaessa lintu laulaa kauniisti. Etiopiankissatimali laulaa myös muutaman kerran lähistöllä. Endeeminen etiopiantiainen ilmestyy hetkeksi näkyviin. Lopuksi kierrämme vielä turistikeskuksen sisätilan, jossa on joitakin täytettyjä eläimiä ja hieman muuta rekvisiittaa. Näyttely ei ole erityinen, pikemminkin varsin vaatimaton siihen nähden, miten paljon matkailijoita alueella käy.
Palaamme bussilla vähän matkaa takaisinpäin ylänköniityille. Hieman ennen lammikoita havaitsemme servaalin tepastelemassa ruohostossa. Se vilkaisee hetken bussia, mutta painuu sitten maaston kätköihin. Kierrämme lammikkoalueen jalkapatikassa. Tulomatkalla näimme lintuja bussista, mutta silloin emme pysähtyneet. Lammilla on nyt verraten vähän lintuja. Näemme kuitenkin etiopianhansuja, keltanokkasorsia ja endeemejä etiopianluhtakanoja. Etsimme laajalla kierroksella etiopianhyyppää, mutta niitä ei paikalla nyt selvästikään ole. Sen sijaan näemme retken ainoan afrikankurpan. Runsain laji on eritreanhemppo, joita liikkuu parvina ruderaateilla sadoittain. Afrikanhiirihaukkoja on myös. Kivikkotöyhtökiuruja kertyy päivälle kymmenkunta. Muuttolajeina havaitsemme pari metsäkirvistä ja toistakymmentä lapinkirvistä. Kenianvuoritasku on päivän ylivoimaisesti runsain tasku, nunnatasku tulee lukumäärältään kaukana perässä seuraavana. Ylängöllä on myös pöyhijärastaita.
Avoimelle niitylle on pystytetty suuria voimajohtopylväitä johtoa odottamaan. Lienevätkö ympäristövaikutukset otettu linjauksessa huomioon J? Lopuksi ajamme Goban kaupunkiin (2743 m), jossa majoitumme Wabe Shabelle Hotelliin. Sen suuressa ruokasalissa nautimme illallisen yhdessä monien muiden kanssa.
Bradtin mukaan maisemakuvaltaan upea Bale Mountains National Park on 2200 km2 laajuinen. Se lanseerattiin 1960-luvulla, mutta kansallispuistoa ei ole koskaan virallisesti perustettu. Alueella sijaitsee Afrikan korkeimmalla sijaitseva kaikissa sääoloissa kuljettava tie, jota ajaisimme parin päivän kuluttua ylittäessämme vuoriston Gobasta Negelen suuntaan. Vuoristo syntyi yli 10 miljoonaa vuotta sitten laavasta. Balessa on suojelunarvoista kataja- ja hageniametsää 2500-3300 m korkeudella mm. Dinshossa puiston päämajan ympäristössä. Harenna Forest edustaa vuoristosademetsää. Afroalpiinista nummea esiintyy 3500 m yläpuolella Sanettin ylängöllä.
8.11. tiistai
Hotellin pihalla heti aamun valjettua kuulemme etiopiankissatimalin laulavan. Uudeksi lajiksi lentää havaintoihin Somali Crow (=Dwarf Raven): 2 lintua viipottaa hotellin ohi. Aamiaisen jälkeen valitsemme neljästä hotellin eteen ajetusta autosta omamme: nykyiset ja entiset vaasalaiset menevät samaan uuteen autoon. Maasturimme on tämän vuoden Toyota Landcruiser, jossa on moottorille oma ilmanottotorvi tuulilasin sivulla niin, että autolla voi ajaa syvässäkin vedessä. Lähdemme kohti Sanettin ylänköä. Alkumatkasta pysähdymme katsomaan kelon oksalla istuskelevaa partakorppikotkaa. Etiopiankissatimali laulaa taas ja kuulemme myös viiriäisen ääntelevän. Reissun ainoat keltaperäpiispat näemme myös.
Ajamme ylöspäin. Metsä madaltuu, puut harvenevat ja loppuvat kokonaan. Eteemme avautuu avomaaylänkö – Sanetti Plateau. Näkyvyys on kuitenkin aluksi vahvasti sumun rajoittama. Avoimella ylänköalueella havaitsemme ensimmäiset endeemit etiopianhyypät, joita on useita kymmeniä. Kenianvuoritasku on jopa runsas. Siellä täällä näemme suuria jättiläislobelioita. Aamun jälkeen, juuri sopivasti kun pääsemme korkeammalle ylängöllä, sumu hälvenee sen verran, että näkyvyys paranee runsaaseen kilometriin. Havaitsemme kuusi ruostesorsaparia ja etiopianhansuja. Helttaiibiksiä lentää karheasti äännellen useaan otteeseen, päiväsumma kohoaa lähelle sataa. Etiopianluhtakanoja on siellä täällä. Ensimmäisen etiopiansuden näemme ehkä kilometrin päässä autoista. Vähän myöhemmin näemme susia lisää ja myös huomattavasti lähempänä. Laskemme peräti 6 etiopiansutta nähdyksi. Pedot jolkottelevat ylängöllä saalista etsien. Näemme myös saalistusta, kun susi yhtäkkiä tekee nopean hypyn jyrsijän kimppuun. Vähän myöhemmin keksimme sumun rajamailta helttakurkiparin. Lähestymme lintuja ja kuvaamme niitä. Kilometrin päässä yhytämme toisenkin helttakurkiparin. Olemme onnekkaita. Aamusumun aikaan monia näistä ei olisi ollut mahdollista nähdä.
Vaikka olemme korkealla luonnonsuojelualueella, nautakarja laiduntaa näinkin ylhäällä. Elukat eivät saisi olla täällä muuttamassa herkkää ylänköluontoa. Näemme useampia afrikanhiirihaukkoja. Keltapäähaukkakin tulee havaituksi. Kivikkotöyhtökiurut laulahtavat silloin tällöin. Olemme korkeimmillaan noin 4000 m:ssä ja sen huomaa siitä, että liikkuminen hengästyttää tavanomaista helpommin. Paluumatkalla alaspäin havaitsemme useampia ruskoniskafrankoliineja. Hieman alempana metsäisellä alueella näemme hyvin mustakotkan. Gobassa pysähdymme kuvaamaan kadunvarren tolpan nokassa ronkkuvaa etiopiankorppia. Hotellin pihalla meidät yllättää ylilentävä partakorppikotka ja lajin päiväsumma kohoaa kolmeen. Hyvien havaintojen jälkeen lounas, kaurakeitto ja vasikankotletti, maistuu.
Iltapäiväksi ajamme eilistä tietä takaisinpäin Dinshon ohi etsimään näkemättä jäänyttä etiopianvästäräkkiä. Komppaamme korkeaa ruohostoaluetta ja verraten pian löydämmekin yhden etiopianvästäräkin. Se istuu hyvän tovin näytillä ruohon latvassa. Vieressä on kaksi Yellow-crowned Canarya. Läheisellä lammella on lukuisia keltanokkasorsia ja etiopianhansuja, jonka päiväsumma nousee useisiin kymmeniin. Parikymmentä lapinkirvistä tuo äänillään muistoja kaukaa Pohjolasta. Reissun viimeisen nokiotsataskun näemme tänään. Pöyhijärastailla on reissun paras päivä, samoin oliivirastailla kuten myös etiopiansavannisiepolla ja kylälepinkäisellä. Eritreanhemppojakin on tänään eniten. Etiopiankyyhkyjäkin on kymmenittäin, ruostesiipikyyhkyjä hieman enemmän. Etiopiankaijoja näemme yhden ja muutamia isokaijasia. Yöksi palaamme Gobaan Wabe Shabelle hotelliimme.
Etsiessämme etiopianvästäräkkejä, tiellä liikkuu sadoittain Balen oromoja aasein ja hevosin. Autonkuljettajamme tietää heidän tulevan markkinoilta läheisestä kylästä ja ihmiset ovat nyt menossa takaisin koteihinsa. Vakavan näköistä väkeä, joita emme erehdy kuvaamaan. Meillä on tiedossa, että sitä ei suvaita.
9.11. keskiviikko
Aamulla etiopiankissatimalit laulelevat hotellilla. Kuulemme lajin nyt viimeisen kerran, sillä tulevina päivinä liikumme erilaisissa elinympäristöissä. Aamiaiseksi plain omelet, leipä, voi, hillo ja kahvi. Seitsemän jälkeen suuntaamme maasturit kohti Sanettin ylänköä. Kenianvuoritaskuja näemme vielä ja etiopiankyyhkyjä, nekin molemmat viimeisen kerran. Etiopianhansuja ja etiopianhyyppiä on vuoristotien varrella siellä täällä, vaikka emme niihin eilisen jälkeen enää erityisesti kiinnitä huomiota. Nekin havaitsemme nyt viimeisen kerran. Samoin etiopianluhtakanoja ja ruskoniskafrankoliinejakin näemme vielä muutamia viimeisen kerran. Parikymmentä helttaiibistä näemme ja niitä sentään vielä reissulla myöhemminkin.
Ylhäällä lämpötila on alimmillaan +4 astetta ja on enimmäkseen pilvistä. Pysähdymme huipulla vain parissa paikassa. Alppivarikset ilahduttavat retkelle uusina lajeina. Saharan eteläpuolisen Afrikan ainoa alppivariksen pesimäpaikka sijaitsee Etiopiassa ja laji esiintyy pienin määrin Balen vuoristossa. Huipulla n. 4000 m korkeudella on puutonta ja maaperää verhoaa vaaleanharmaa hieman kissankäpälää muistuttava maanpeitekasvi. Nuori afrikanhiirihaukka istuu tienvarren kivellä. Kivikkotöyhtökiurujen lyhyt säe kuuluu äänimaisemaan (viimeisen kerran reissulla). Runsain laji on kuitenkin eritreanhemppo, joita on satoja – reissun viimeiset nekin. Kuvailemme maisemia tovin. Kalliohyppijät, pienet antiloopit, pomppivat jyrkänteellä lähtiessämme laskeutumaan Bale-vuoriston etelärinnettä alaspäin kohti Harenna Forestia.
Ylärinteellä kasvaa Balen vuoristolle tyypillisiä suuria katajia, joihin saimme tutustua jo Dinshossa kansallispuiston keskuksen rinteillä. Metsä rehevöityy nopeasti ja alempana lehtipuut tulevat vallitseviksi. Aamun jälkeen poikkeamme päätieltä hieman sivuun sen itäpuolelle ja parkkeeraamme autot Katcha campissä, joka sijaitsee n. 3000 m:ssä mpy. Paikalla on sademetsän lisäksi avointa metsäniittyä. Lintujen laulukuoro tervehtii meitä. DF tunnistaa heti äänestä ruostemetsäkerttusen (Cinnamon-bracken Warbler), jonka havaitsimme Ugandan Mubwindi Swampilla. Munkkikuhankeittäjien viheltely kuuluu metsästä. Niityn reunalla lennähtelee muutama kymmenen seepramanikkia. Paikalla virtaa iloisesti soliseva puro. Seutu on vihreää ja rehevää. Keisarijalokotka näyttäytyy. Tepastelemme ajouraa takaisinpäin autojen seuratessa hieman kauempana takana. Smaragdikäki (Emerald Cuckoo) viheltelee puustossa ja rytikerttunen laulaa tiheässä kasvustossa.
Vajaan tunnin pysähdyksen jälkeen jatkamme matkaa Balen vuoriston etelärinnettä alaspäin pysähtymättä. Ainoan pysähdyksen kuulussa Harenna Forestissa teemme vain rinteen yläosassa Katchassa. Ohiajossa kuulemme laulukaskaiden ujellusta monin paikoin kevyen sateen ropistessa hetken. Sademetsän pensaskerroksessa kasvaa runsaasti kahvia (Etiopian viennistä 35 % on kahvia). Metsän ulkoasu ja kaskaiden soitanta tuo elävästi mieleen Ugandan vuoristosademetsän Mgahingassa ja Rwenzorivuorella. Bradtin mukaan metsä onkin samanlaista kuin muualla Itä-Afrikan vuoristoissa. Kirjan mukaan ennen vuotta 1983 Harenna Forest oli tieteelle käytännössä tuntematon. Pääosaa metsästä ei Bradtin mukaan ole vieläkään tutkittu, vaan lukemattomat lajit odottavat löytäjäänsä. Seudussa on erämaista ja erilaista tunnelmaa kuin muualla Etiopiassa, missä ihmisiä on kaikkialla.
Bradtin mukaan tie Gobasta Negele Borenaan saattaa olla ajokelvoton kovilla sateilla ja Harenna Forestin jälkeen olisi melkein pakko yöpyä Dolo Menassa. Bradt toteaa Dolo Menan olevan sen verran ”out of place”, että on merkittävää, että paikassa on ylipäätään sähköä. Nyt tie on kuitenkin varsin hyvässä kunnossa ja matka joutuu mukavasti ja olemmekin jo kotvan kuluttua Dolo Menassa. Löydämme kylän raitin varrelta nuhruisen baarin, johon mukanamme olleet lounaslaatikot kannetaan. Pakatut lounaat, kananmunavoileivät baarista saadun kokiksen tai oluen kera, nautimme tässä. Juuri ohiajamamme kaskaiden laulullaan täyttämä alkuperäistä ja erämaista tunnelmaa tihkuva rinnesademetsäympäristö olisi ollut houkuttelevampi lounaspaikka. Kylän yläpuolella kaartelee kymmeniä korppikotkia, 2 afrikanpikkukotkaa sekä gasellikotka, jonka päiväsummaksi saamme ennätyksen (3). Retken ainoa keisarijalokotka kuuluu myös päivän havaintoihin.
Syötyämme ja tarkastettuamme kylän yläpuolella keskipäivällä kaartelevat petolinnut jatkamme matkaa yhä etelämmäksi. Matkalla pysähdymme muutamassa paikassa, mm. korppikotkapaikalla, jossa huppu– ja savannikorppikotkia on maassa aivan tien vieressä. Maisemakuva muuttuu täysin Bale-vuoristosta. Ajamme läpi puustoisen savannin, jolla näkyy korkeita punertavasta maaperästä rakennettuja korkeita termiittikekoja. Ne kohoavat toinen toistaan korkeammalle kapeina ja monin paikoin maisemaa hallitsevina. Rakenteeltaan nämä termiittikeot vaikuttavat erilaisilta kuin esim. Gambiassa näkemämme, jotka olivat leveämpiä. Maaperästä varmaankin johtuu, etteivät ne olleet siellä myöskään näin punaisia.
Eräällä pysähdyspaikalla tarkastelemme merkillisiä ”kivikasveja”. Niillä on valtavan iso pallomainen paksunnos maanpinnassa, mistä varsinainen varsi kohoaa. Liittyneekö pahkura puun vesitalouteen? Samalla paikalla seuraamme kahta pientä terävänokkaista harmaapussitiaista (Mouse-coloured Penduline Tit). Muutama pumpuliturako (White-bellied Go-away Bird) näyttäytyy myös ensimmäisen kerran.
Tärkeimmän pysähdyksemme teemme 16 km Genale-joen pohjoispuolella pikkusillalla. Autokuskin mukaan paikka on etiopianturakopaikka – tosin Ethiopian Quadrantsin opas ei tätä tiedä ja opastaa meitä jatkamaan vielä eteenpäin! Olemme vain hetken neuvottomia sillä paikalle ilmestyneet lapset ohjaavat meidät saman tien sillan vieressä kasvavan suuren viikunapuun alle, jonka latvuksessa patsastelee etiopianturako! Lintu hoituu näin helposti. Kuvaamme turakoa, kunnes lintu lennähtää jokivarteen toiseen viikunapuuhun hieman alemmaksi. Timon kanssa jatkamme yksilön ihastelua siellä – muille tuo sillan lyhyt hetki riittää elämyksen täyttymykseen. Tilanteen jälkeen pohdimme maksupolitiikkaa: Dici antaa sopivan summan kahdelle löytäjälle ja Timon kanssa annamme pienen summan linnun uudestaan meille näyttäneille pojille (toki näimme itsekin mihin lintu lensi, mutta olemme juonessa mukana). Jälkeenpäin toteamme, että Behrens ym. tuntevat kyllä kirjassaan tämän etiopianturakopaikan.
Paljon myöhemmin käännymme Negele Borenaan johtavalle tielle, joka on tietyön alla – ja näyttää olleen sitä jo varsin pitkän ajan (vuosia?), eikä aktiivisesta tietyön teosta ole merkkejä. Ajamme tien vierustaa useamman kymmenen kilometriä. Tienvarrelta saamme uudeksi lajiksi somalianlauluhaukan (Eastern Chanting Goshawk), joita on muutamia. Uutena lajina päivän savannialueelta kirjaamme myös akaasiatokon (von der Decken´s Hornbill). Kyyhkylajistoon tulee voimalla aroturturikyyhky ”work harder” kujerruksineen sekä yksi uikuttajakyyhky (Emerald-spotted Wood Dove). Savannilla päivän ylin lämpötila on +30 astetta.
Iltahämärissä saavumme Negele Borenan nuhjuiseen kaupunkiin ja sen rähjäiseen Hotel Barwaaqoohon (1475 m mpy). Majoittaudumme ja parittomatkin saavat nyt oman huoneen, tosin vesivessaa ja suihkua ei kaikissa huoneissa ole. Yleinen suihku on ihan ok ja käynkin illalla peseytymässä. Sen sijaan yleinen wc, jossa on vain reikä lattiassa, on hajunsa puolesta luotaantyöntävä. Käymme syömässä autoilla läheisessä baarissa ja pidämme siellä myös iltahuudon. Kasvisspaghetti on ihan hyvää, mutta kahvia tai teetä emme saa. Palatessamme huomaan, etten ole huomannut sulkea yläikkunaa ja muutama hyttynen lentelee huoneessa. Saan ne nitistettyä, luulen. Paikkaan kuitenkin huolellisesti sängyn yläpuolella olevan hyttysverkon.
Bradt kuvaa Negeleä rajakaupungiksi, kulttuuriseksi kattilaksi, jossa on oromoja, mutta myös somali-, borena- ja muslimivaikutusta ja paikka poikkeaa kirjan mukaan siten selvästi muusta Etiopiasta.
10.11. torstai
Aamupalan piipahdamme hakemaan mukaan samasta kuppilassa kuin missä illalla söimme. Niin oli tarkoitus, mutta odottelu venähtää lähes puolituntiseksi ja siinä ajassa olisimme ehtineet sen syödäkin paikan päällä. Seuraamme kylän tapahtumia. Kadun toisella puolella olevaan kauppaan tuodaan aasikärryllä lihaa. Isot lihankappaleet nostetaan sellaisenaan kaupattavaksi. Lopulta pääsemme ajamaan kohti Liben Plainia. Vielä asutuksen piirissä pysähdymme katselemaan muutamaa abessiniansäihkyjää (Black-billed Wood-hoopoe). Matkalla eteenpäin näemme liitolepinkäisiä, tuliperäkutojia, valkolakkikottaraisia ja kuulemme etiopianhertun (Boran Cisticola). Kolme tuhkahyyppää on ruohostossa. Etiopianhaarapääskyjä istuu tienvierustan langalla. Seuraava pysähdys tulee kun huomaamme espanjalaisen Josén porukan tarkkailevan tienvarren puskissa olevaa lintua: etiopianturako! Tapaamme lajin jo toistamiseen. Lintu on vielä hetken paikalla ja liukuu sitten puuston kätköihin. Jatkamme matkaa sidamonkiurupaikalle, jätämme autot tasangolle ja jalkaudumme. Kaukana Bogol Manyoon johtavan tien toisella puolella näemme valtavan trapin: kuningastrappi käyskentelee tasangolla. Lähestymme paikkaa, jossa tiedämme sidamonkiurujen olevan. Paikalla on piikkisillä akaasianoksilla ympäröity hieman korkeamman ruohoston alue. Tovin kuluttua sidamonkiuru lennähtääkin. Digijärkkärimiehet menevät lähemmäksi ja saavat hyviä kuvia. Paikalla on koiras ja naaras. Paikallisoppaan mukaan lajin maailman kanta on 140-230 yksilöä. BirdLifen sivuilla on tietoa, että kokonaiskanta olisi 90-249 aikuista yksilöä ja levinneisyysalue kooltaan vain 30-36 km2, ja lajin kanta olisi vähenevä. Havaitsemme lähellä myös somalianpikkukiurun.
Bradt omistaa Etiopia-kirjassaan oman tietolaatikkonsa Negelen harvinaisille kiuruille. Etiopian endeemi sidamonkiuru kerättiin tieteelle ensimmäisen kerran vasta 1968, eikä sitä tavattu uudestaan kuin kerran ennen vuotta 1994. Kirjan mukaan risteysalue, josta johtavat tiet itään Bogol Manyoon ja etelään Yabelloon, on sotilaallista aluetta ja on kysyttävä lupa ennen kuin autosta nousee katselemaan lintuja. Joko meillä on lupa kunnossa tai sitä ei tarvita, sillä näemme kyllä sotilaita tien sivussa (heidän bussinsa on rikki) ja kuvaamme myöhemmin Shelley´s Rufous Sparrowta aivan sotilasparakkien lähellä tien varressa ilman että kukaan tulee kysymään mitään. Nummiherttu (Pectoral-patch Cisticola) esittäytyy samoilla paikoilla.
Kruunuhyyppiä on laitumella ja valkolakkikottaraisia näemme lisää. Punanokkatokot antavat kuvata itseään verraten läheltä. Sininärhiä edustavat sekä abessinian– että savannisininärhi. Pienellä savannikävelyllä teemme havainnot liuskelepinkäisestä, laulavasta etiopianhertusta ja pumpuliturakosta. Muutama dromedaari liikuskelee samoilla paikoilla. Välillä sade keskeyttää havainnoinnin ja odottelemme pariin otteeseen sen lakkaamista puiden suojassa.
Palaamme tyytyväisinä lounaskahvilaamme – tosin kahvia tai teetä emme Negelessä saa lainkaan. Syömme spaghettia lihatomaattikastikkeella, minkä jälkeen odottelemme paikalla lähes tunnin: autot ja autokuskit ovat tiessään, jonkinlainen väärinkäsitys. Seurailemme odotellessamme kylän tapahtumia. Aasitaksit ajelevat kylänraitilla kellot kilisten. Ihmisiä tulee ja menee. Lapset tulevat luoksemme ja ovat innoissaan kun näytämme heille heistä ottamiamme kuvia. Vihdoin autot saapuvat ja pääsemme iltapäiväsateeseen jatkamaan havainnointia. Parin tunnin aikana tosiaan sataa varsin rankasti emmekä ehdi muuta kuin hieman kävellä tienvarsisavannilla ja tarkkailla maastoa autosta sateisessa säässä n. 8 km Negelestä luoteeseen eli eilisen tulotien varrella. Näemme silti varsin hyvin lintuja ja uusia lajejakin tulee: Foxy Lark ja kobolttipeippo (Purple Grenadier) ovat uusia. Illaksi palaamme Hotel Barwaaqoohon, käymme syömässä samassa tutussa kuppilassa, kirjaamme hyvät havainnot ja painumme yöpuulle.
11.11. perjantai
Aamupimeässä pakkaudumme maastureihin ja lähdemme taipaleelle lounaan suuntaan klo 05.30. Tarkoituksemme on ajaa Yabelloon Megaan johtavan tien kautta, joka kuulemma on paremmassa kunnossa kuin Areron kautta kulkeva tie. On edelleen sadekausi, mikä huonontaa ajoväyliä. Bradt kuvaa kirjassaan, että edessämme oleva karkea ja urainen 300 km reitti ei ole keskivertoturistille kiintoisa, mutta lähes kaikki todelliset linturetkeilijät kulkevat reitin, sillä tiettyjen endeemien lisäksi alue on muutenkin linnustollisesti mielenkiintoinen.
Aamu alkaa sarastaa. Ensimmäisenä mielenkiintoisena kohteena pysähdymme kuvaamaan keltanokkatokoa (Eastern Yellow-billed Hornbill), joka liikuskelee tienvarsipuussa. Sitten tulee pitempi pakollinen pysähdys – ehkä vain 50 km ajon jälkeen. Alarinteessä keskellä ajoväylää jököttää rekka pysähtyneenä. Kuski on jäänyt jumiin jo edellisenä päivänä ja viettänyt yönsä autossaan. Ohi emme pääse. Rekan siirtäminen tien sivuun hieman alemmaksi kestää tunnin. Hyödynnämme odotusajan ja syömme pakatun aamiaisen mukavasti luonnon helmassa savannin aamua tarkkaillen. Akaasiakuhankeittäjät (Black-headed Oriole) viheltelevät ja uikuttajakyyhkyt (Emerald-spotted Wood-Dove) ja aroturturikyyhkyt huhuilevat kumpikin omalla soundillaan. Akaasiakuhankeittäjiä emme muina päivinä havaitsekaan ja uikuttajakyyhkyillekin tämä päivä on paras.
Vihdoin pääsemme jatkamaan matkaa. Kotvan kuluttua pysähdymme savannilla. Seutu on puustoista ja lintuja on hyvin. Afrikanvuorikotka, paratiisikottarainen ja Koillis-Afrikan endeemi somaliantiainen (Northern Grey Tit) näyttäytyvät. Oliivipaviaanit tarkkailevat meitä kaukana korkeilla kallioilla. Aurinko alkaa lämmittää ja mielemme on uuden odotusta täynnä.
Ykkösauto porhaltaa sen verran lujaa, että katoaa tuon tuosta näkyvistä. Samassa huomaamme afrikankääpiöhaukan tien varrella puun latvassa. Pysähdymme kuvaamaan. Lintuja on kaksi. Nelosauto näkee pikkupetolinnut myös. Seuraavalla pysähdyspaikalla näemme mukavasti vadikottaraisia (Shelley´s Starling). Pikkukorppikotkat viihtyvät taustakukkulalla ja tummaraitakerttu (Grey Wren-Warbler) ääntelee jossakin lähistöllä. Melka Gudan kylässä pysähdymme katselemaan ja kuvaamaan somalianturturikyyhkyjä (African White-winged Dove). Viiruruostepyrstö (White-browed Scrub-Robin) laulaa. Paikalliset seuraavat puuhiamme. Napsimme taas lapsista ja nuorista otoksia ja heillä on hauskaa saadessaan katsoa itseään kuvista. Näppärä tapa saada paikallisista muistokuvia – tosin menetelmä toiminee lähinnä lapsiin. Ihmiset asuvat risumajoissa, joiden päällä on kastumista estävä pressu tai useimmiten jonkinlainen muovi kuitenkin. Erään asumuksen edustalla nuotio savuaa ja perinteisen näköinen nuotiokahvipannu on tulisijan vieressä.
Seuraava pysähdyspaikkamme on Dawa River. Joki virtaa vuolaana ja vahvan punaruskeavetisenä. Ajamme tien sivuun ja parkkeeraamme kohtaan, jossa on ihmisiä kullanhuuhdonnassa. Patikoimme kuumenevassa aamupäivässä tovin jokivartta ylemmäs. Kaksi ruskoviheltäjäsorsaa seisoskelee joen saarekkeella. Löydämme erään suuren termiittikeon kupeelta etsimiämme somaliankutojia (Juba Weaver) pesillään. Soidinmenoja ja koiraiden taisteluita on meneillään. Jatkamme matkaa. Seuraavalla pysähdyksellä havaitsemme iloksemme 3 pitsihietakyyhkyä maassa savannikasvillisuuden suojassa. Nämä jäivät keväällä Omanissa näkemättä. Myöhemmin emme lajia enää tapaa. Retken ainoat kaunosirkut (Somali Bunting) näemme myös tänään.
Ajoittain Gunter´s dikdikejä puikahtaa tienvarsipusikossa, päiväsummaksi kirjaan 10. Seuraavalla pysähdyspaikalla tarkkailemme tienvarren puussa uutena lajina mustahilkkakutojia (Black-capped Social Weaver) pesillään. Etummainen auto hidastaa jälleen. Tienvarren pusikoissa vilahtaa viiruhelmikanoja (Vulturine Guineafowl) ja myöhemmin näemme niitä lisää. Kirjaan näitä harvinaisempia helmikanoja parikymmentä emmekä lajia enää muina päivinä tapaa. Somalianlauluhaukka kuuluu tämän savannialueen lajistoon.
Alkuiltapäivästä kaakonpuoleinen taivas synkkenee ja Intian valtameri lähettää terveisiä. Alkaa sataa. Saamme huomata, että sadekausi ei todellakaan ole vielä ohi. Seuraavan neljän tunnin ajan teemme taivalta sateessa ja vettä tulee enimmäkseen rankasti. Parissa paikkaa joudumme kiertämään paikalleen juuttuneen rekan tai muun auton ja pääsemme ohi juuri ja juuri: toisella puolella on jumittunut auto ja toisella vuolaasti virtaava tieoja, jonka syvyyttä ja pettävyyttä voi vain arvailla. Olemme elämysmatkalla. Vauhdin voi kuitenkin pitää verraten reippaana kovasta sateesta huolimatta. Punaiseksi värjäytynyt sadevesi vain roiskuu kauas maasturimme kyntäessä vetisellä tiellä eteenpäin. Iltapäivä menee lintujen tarkkailun kannalta hukkaan ja menetämme varmasti muutaman lisälajin. Sade kuitenkin heikkenee loppuiltapäivästä vielä ennen hämärtymistä, mikä tarjoaa meille mahdollisuuden havainnoida runsaan tunnin ennen hämärtymistä.
Sateen tauottua raskaat pilvet leimaavat maisemaa edelleen. Tienvarsipuussa istuskelee somalianlepinkäinen (Somali Fiscal). Hieman myöhemmin laskemme tienvarren avomaalla somalianaavikkojuoksijaparven, jota pääsemme kuvaamaan mukavasti. Behrens ym. mainitsevat lajin olevan melko yleinen Bogol Manyon seudulla ja toisinaan nähdyn muualla eteläisessä Etiopiassa mukaan lukien Negelen ja Yabellon. Samalla paikalla on myös hieman enemmän lyhytpyrstökiuruja. Em. kirja mainitsee Yabellon eteläpuolen olevankin hyvä tälle lajille, vaikka se esiintyy siellä epäsäännöllisesti. Hieman kauempana tepastelee kuningastrappi. Kengät kastuvat märässä maassa, mutta sille ei voi mitään.
Seuraavalla pysähdyspaikalla näen kiikarilla autosta n. 60 m päässä sateen jälkeen pensaan alla kyhjöttävän linnun. Aluksi tuntomerkkejä ei juuri näy, mutta sitten lintu nostaa päätään, jolloin leveä valkea silmäkulmanjuova erottuu selvästi, samoin ohuehko, hieman alaskaareva nokka linnun kääntäessä päätään sivuun. Lintu kohottautuu hieman ja samassa huomaan rinnassa pitkittäisviirutusta, mikä tuo heti mieleen hautaajaviipan. Otan kaukoputken ja tulen autosta ulos tarkoituksenani asettaa lintu putkeen ja näyttää muillekin. Lintua ei kuitenkaan enää paikalta löydy, emmekä sitä löydä pienessä etsinnässä sen koommin ollenkaan. Korvaajana matalalla tien päällä lentelee valkopyrstöpääsky, jota saamme ihastella hyvän tovin. Aarne liukastuu märässä ruohostossa ja kamera putoaa kosteaan maahan – tilanne korjaantuu onneksi huolellisella kuivauksella.
Etummainen auto pysähtyy taas, Dici tulee ulos ja viittoilee etuvasemmalle puihin, joissa vilahtaa keskikokoisia vaaleita lintuja. Siellä niitä on: etiopiannaakkoja! Retken toivottu ja ehdoton must-laji näyttäytyy. Lintuja on kaikkiaan 8. Etiopiannaakat tepastelevat maassa ja lentelevät lähipuissa ilonamme. Samassa tulosuunnastamme tulee Josén johtama porukka ja he pääsevät suoraan pelipaikalle mukaan. Alueella on muutenkin hyvin lintuja: vyötiaiskerttu (Banded Parisoma) näyttäytyy akaasiassa ja valkovatsahemppo (White-bellied Canary) pensastossa. Pari kastanjavarpusta (Chestnut Sparrow) kirjautuu havaintoihimme, reissun ainoat.
Ajamme Megan kautta Yabelloon, jonne saavumme hämärän vaihduttua pimeydeksi. Megasta ylöspäin tie on päällystettyä. Majoitumme Yabello Motelliin ja nyt huoneissa on sekä vesivessa että suihku, josta tulee kuumaa vettä. Sateen jälkeen ilma on viileä (+17) ja alkuillan muutama meistä istuu illallispöydässä pipo päässä. Ruokatilaukset kestävät kauan, mutta ei hätää, luppoaikana on hyvä kirjoitella havaintoja taulukkoon.
12.11. lauantai
Yöllä ei enää satanut, mutta aamu valkenee pilvisenä. Aamuvarhaisella suomuselkäkutojat (Speke´s Wiever) esittäytyvät hotellin lähipuissa. Ennen aamupalaa ajamme pikkumatkan Yabellosta etelään päin ja käännymme Areroon johtavalle hiekkatielle. Kävelemme kolmella pysähdyspaikalla hieman. Maasepät (d´Arnaud´s Barbet) esittävät soidinta kolmessa paikassa. Niiden ääni on hauska, mekaaniselta kuulostava ja samalla linnut keikuttelevat kohotettua pyrstöään. Muutama somaliankaija (African Orange-bellied Parrot) mekkaloi puiden latvuksissa. Liuskelepinkäinen (Slate-coloured Boubou) ääntelee lähistöllä. Kaksi jakobiinikäkeä esittäytyy puskissa. Ruusurintalepinkäiset ovat myös aktiivisia ja kuulemme niiden viheltelyä. Harmaahilkkakutojien pesäpuita on pari ja lintujakin näemme mukavasti. Etiopiannaakkoja näemme 3 ja afrikankääpiöhaukkakin edustaa jo tuttua lajistoa. Varpusseppä (Black-throated Barbet) liikuskelee pensastossa.
Palaamme hotellille aamiaiselle, jonka odottelu taas kestää. Suomuselkäkutojat tulevat aivan aamiaispöydän viereen. Muutama kalliorakkeli (Red-winged Starling) ilmestyy ja eräs istuskelee lähellä tolpan nokassa. Klo 10.15 pääsemme lähtemään. Tovin kuluttua pysähdymme tienvarteen katsomaan taas etiopiannaakkoja (5) ja liitolepinkäisiä. Keskipäivän tienoilla kävelemme päätien vierellä metsäisessä maastossa. Alkuiltapäivästä ennen Dillaa lounastamme ja kun porukkamme on isohko, kestää ruuan valmistus tovin, mihin olemme jo tottuneet. Jo tutuksi tulleita ”roasted lamb” tai ”roasted veal” on tarjolla. Lounaspaikan räystäällä istuskelee jouhipääskyjä. Puolentoista tunnin ruokatauon jälkeen ajamme eteenpäin. Khat- ja Falsbanana -viljelmiä on tienvarrella. Edellinen on huume, jonka kasvatus on laillista. Autokuskin mukaan sitä viedään täältä paljon Addisiin ja maailmalle, mm. arabimaihin. Kasvin lehtiä pureskellaan. Autoa ei kuitenkaan saa ajaa samaan aikaan.
Kuuntelemme automatkalla äänitteitä, joissa Etiopian paras vaikkakin jo edesmennyt poptähti laulaa. Saavumme Wondo Genetiin (n. 1800 m mpy.) iltapimeässä. Majoitumme Wabe Shabelle Hotelliin. Paikka on ollut Haileselassien kesäasuntona aikanaan. Ravintola on hyvä. Moskiittoverkkoa ei huoneessa ole. Viritän omani varmuuden vuoksi sängyn yläpuolelle: toinen pää ilmastointiteipillä seinään ja toinen pää kaukoputken jalustaan kiinni.
13.11. sunnuntai
Aamupalan jälkeen lähdemme kapuamaan Wondo Genetin hotellilta loivaa rinnettä ylös. Mukana vakioppaiden lisäksi on tarkkasilmäinen kylän lintuopas nimeltään Nuru, jolla ei ole kiikaria, mutta hän tuntee lajit hyvin äänestä ja myös näkee linnut hyvin ilman kiikaria.
Rinnemetsät on hakattu miltei kauttaaltaan ja vain muutamia vanhoja puita on jätetty jäljelle nuoren kasvuston yläpuolelle. Näemme muutamia hadadaiibiksiä, rosvohaukan, koskivästäräkin ja muutaman loisnokkelin. Tovin kuluttua löydämme toivovamme helmikiipijän (Spotted Creeper), lintuja on 2. Punakaapukutoja (Red-headed Weaver) rakentaa pesää. Jokunen seepramanikki näyttäytyy ja listaan kirjautuvat myös mustepääseppä, kylähelttasieppo, savulyijykerttu ja vaaleasilmäkutoja (Spectacled Weaver). Sininokipääskyjä lentelee muutamia ja välillä ne istuskelevat kuivilla oksilla. Sinitäpläkyyhky huhuilee kauempana. Aurinko-orava kiipeilee kelolla ja gueretsat tarkkailevat meitä suuremmissa puissa.
Ylhäällä odottelemme ja tarkkailemme ympäristöä. Suurissa puissa kirskuu 3 etiopiankaijaa (Yellow-fronted Parrot). Behrens ym. toteavat lajilla olevan hajautunut levinneisyys Vanhassa maailmassa. Nurun atrapin avulla saamme paikalle vielä etiopiantikkasen (Abyssinian Woodpecker): yksi tikkanen ilmestyy lähipuihin äännellen. Laji on endeeminen Etiopiassa ja Eritreassa. Behrens ym. mainitsevat lajin yhden vaikeimmin havaittavista endeemeistä harvalukuisuuden ja huomaamattoman elintavan vuoksi. Olemme onnekkaita ja Wondo Genetin vahvasti hakattu metsä tarjoaa parastaan. Toivottavasti edes muutamat jäljelle jääneet puut saavat olla rauhassa endeemeille lajeille. Retken ainoat loistikat (Green-backed Honeybird) ja afrikanharmaakäpinkäiset näemme myös.
Palaamme takaisin alas. Vuoriharmaasieppo (African Dusky Flycatcher) istuskelee näytillä. Käväisemme hieman hotellia alempana kuumaan lähteeseen perustetun uima-altaan viereisellä purolla. Toivottua koskikalastajaa emme näe ja ainoaksi havainnoksi jääkin Jemmun laaksossa 4.11. havaittu ohilentänyt lintu. Kuvaamme hotellin upeassa puistossa vielä etiopiankorppeja, koskivästäräkkiä ja gueretsoja. Laulukaskaat virittelevät soitantaansa. Nautimme hyvän lounaan hotellin ravintolassa, minkä jälkeen luovutamme huoneet.
Iltapäivällä ajamme Arsi Negelen kautta Lake Langanon lounaispuolelle. Kävelemme iltapäivän kuumuudessa tunnin verran entisen hotellin ympäristössä. Savanni on kuivaa. Viirukalastaja patsastelee kuivalla oksalla ja kääpiömehiläissyöjät ovat kesyjä. Kalliotoko huutelee taustalla, mutta akaasiatokot ovat kesyjä ja päästävät aivan lähelle. Kalliojyrkänteellä oleskelee 2 kalliotamaania (Rock Hyrax). Täpläotsatikkanen (Bearded Woodpecker) ääntelee hieman kauempana ja osa porukasta käy sen tarkistamassa. Pikkukivikkorastas (Little Rock-Thrush) on myös paikalla. Palatessamme harjalintu on aivan autojemme vieressä.
Ajamme Langano –järven itäpuolelle Bishangarin suuntaan – edelliseen käyntiin verrattuna meillä on nyt kunnon maasturit. Pysähdymme katselemaan viikunapuun latvassa istuvia viikunakyyhkyjä. Kalkkunasarvekas tepastelee kyläläisten pellolla. Seuraamme myös mielenkiinnolla pikkulauluhaukan (Gabar Goshawk) taiteilua kun se ensin istuu akaasiassa pelottomana ja kuuntelee kaikessa rauhassa kutojan pesistä kuuluvaa poikasen ääntelyä. Paikannettuaan oikean pesän, haukka taiteilee itsensä pesän alapuolelle ja tasapainoilee niin, että saa napattua poikasen pesästä. Sen jälkeen peto jää samaan puuhun aterioimaan saalistaan. Seuraamme tapahtumaa 15-20 m etäisyydeltä. Grey-headed Woodpecker huutelee ja punamehiläissyöjiä istuskelee lähilangoilla. Majoitumme, illastamme viihtyisässä ravintolassa ja kirjaamme havainnot taulukoihin.
14.11. maanantai
Etelännauhakehrääjän ääntely ja sahelinpaksujalan raikas huutelu kantautuvat vielä pimeyden vallitessa. Aamuhämärässä afrikanhanhet aloittavat honotuksensa Lake Langanon rannalla. Gueretsat esittävät oman kumeaäänisen aamutervehdyksensä. Kyläbulbulit jokeltelevat metsässä ja kuoroon yhtyvät savanniturturikyyhkyt ja Ethiopian Boubou. Ennen aamupalaa kävelemme Bishangari Lodgen lähimetsässä ja tutun niityn reunalla. Afrikantrogoni ihastuttaa heti leirin lähipuissa. Afrikanmustakäpinkäisiä on kaksi. Metsäniityllä koululaiset tulevat ihmettelemään puuhiamme. Oliivipaviaaniporukka kävelee hieman loitommalla. Metsänreuna tarjoilee meille malakiittikäen, savannimehiläissyöjän, pronssipääkottaraisia sekä parven parvilepinkäisiä, jotka tulevat hauskasti lähipuun latvukseen.
Aamiaisen jälkeen hevoskärry hakee laukkumme. Odotellessamme tarkkailemme naamiokyyhkyparia pesällään parkkipaikan akaasiassa. Viereisessä puussa puuhastelevat valkokulmakutojat. Hyvää havaintoa edustavat kolme naamioturakoa, jotka etiopialainen opas tuntee äänen perusteella, minkä jälkeen osaamme etsiä linnut näkyviin. Laji esiintyy Etiopiassa harvinaisena hautavajoaman savanneilla ja havainto jääkin reissun ainoaksi. Sininiskahiirot näyttäytyvät alkumatkasta savannilla. Hieman myöhemmin matkan pysäyttävät 3 kobolttitiaista. Lähipuussa ihastuttaa 4 orvokkikottaraista (Violet-backed Starling).
Ajamme Lake Langanon länsirannan hotellialueelle, jossa etsimme oikeaa kohdetta puolisen tuntia. Keskipäivällä kiertelemme tunnin Langano Resort Hotellin savannipuistossa ja avoimilla heinikkoalueilla. Etelännauhakehrääjiä (Slender-tailed Nightjar) laskemme 7 lepäilemässä kuivien maahan tippuneiden lehtien seassa, johon linnut maastoutuvat erinomaisesti. Liian lähelle mennessä kehrääjät lennähtävät hieman loitommalle. Pikkukivikkorastas esittäytyy luottavaisesti eräällä oksalla. Tuhkahuuhkajan (Greyish Eagle Owl) löydämme torkkumasta puun latvuksesta. Kärkikuvaajat pääsevät napsimaan otoksia sahelinhietakyyhkystä (Four-banded Sandgrouse), joka jää jälkijoukolta näkemättä. Laji tuli onneksi tutuksi Gambiassa. Afrikankäenpiika näyttäytyy hyvin ja paikalla on myös isokaijasia. Monet linnut hyödyntävät varjoisalla kujanteella olevaa vesilammikkoa. Lähellä liikuskelee myös isomuurahaistaskupariskunta. Lounastamme ravintolassa, josta on näkymä Langanolle. Moni syö kalaa. Jonkin verran tiiroja ja harmaapäälokkeja lentelee järvellä. Paikalliset nuoret pulikoivat rantavedessä.
Verraten tavanomaisen puolentoista tunnin ruokailun jälkeen ajamme Bekele Mola -hotellin pihalle, jossa maasturit vaihtuvat bussiin. Hyvästelemme maasturien kuljettajat ja annamme heille tippimme. Bussissa meitä odottaa uusi kuski. Iltapäivällä ajamme Nazaretiin (1712 m mpy.), jossa meidät majoitetaan kunnostettavana olevaan vaatimattomaan Rift Valley Hotelliin: paikallinen matkanjärjestäjä (Ethiopian Quadrants) ja/tai opas tekee oharin, sillä sopimuksen mukaan meidän olisi kuulunut yöpyä huomattavasti tasokkaammassa paikassa! Ravintolapalvelut kuitenkin toimivat hyvin, syömme illallisen ja kirjaamme havainnot.
15.11. tiistai
Aamulla muuttohaukka istuskelee hotellin rakennustelineillä. Vastapäisen talon katolla on 2 afrikanlauluhaukkaa. Aamiaisen jälkeen lähdemme matkaan pohjoista kohti. Alkumatkasta bussin ohi lentää partakorppikotka. Pysähdymme Garibaldi Pass -solassa. Puskassa näyttäytyy heti keltakaulaseppä (Yellow-breasted Barbet). Paikalla on punamehiläissyöjä, useampia mustapyrstötaskuja, yksi aavikkoapali ja 2 etiopianhemppoa (Yellow-throated Seedeater). Aavikkoapali esittäytyy hyvin puskan latvuksessa ja esittää lauluaan. Etiopianhempot liikkuvat puolestaan alhaalla maassa. Behrensin mukaan laji esiintyy pienellä alueella maan itäosassa ja Melka Ghebdu on lajin helpoin havaintopaikka. Kirjassa mainitaan lajin esiintyvän myös Fantale-tulivuoren ympäristössä Awashin kansallispuistossa. Me näemme lajin tällä esiintymisalueella. Slender Mongoose vilahtaa kivikossa, mutta Aarne saa siitä silti hyvän kuvan. Kalliotamaanejakin on pari.
Seuraavaksi pysähdymme Lake Besekan pohjoisrannalla ja alamme etsiä Fantale-tulivuoren juurella laavakentältä haluamaamme endeemiä. Pian löydämmekin toivomamme abessiniankalliotaskun (Sombre Rock-Chat). Lajilla on suppea levinneisyys Etiopian ja Somalian koillisrajalla. Tunnistamme paikalta 3 lintua. Behrens ym. toteavat lajin verraten yleiseksi juuri Fantale-tulivuoren alarinteiden laavakivikoissa. Muuna lajistona Besekan pohjoisrannalla näemme pari vanhaa ja nuoren afrikansatulahaikaran, kaislamerimetsoja, afrikankäärmekaulan, silkki-, jalo-, rusko-, harmaa– ja kaksi afrikaniibishaikaraa, muutama kymmenen afrikanhanhea, tyllin ja pikkutyllin, pari pikkusirriä ja muutama hietatiiraa. Ensimmäiset niilinkrokotiilit lekottelevat rantavedessä.
Ajamme Metaharan kaupungin läpi ja myöhemmin pysähdymme Geda Campin autioiden rakennusten viereisille linnuille asetetuille juomapaikoille Awashin (900 m mpy.) kansallispuiston alueella. Täällä näemme uusina lajeina olkipyrstö- ja paratiisileskiä sekä akaasiavahanokkia (Black-cheeked Waxbill). Lintuja on runsaasti pihapiirin muutamassa akaasiassa ja juomapaikoilla. Punaposkipeippoja ja keltakurkkuvarpusia on muutamia. Ruusupeipot, viiltopeipot ja hopeanokat kuuluvat myös lajistoon. Reissun ainoa afrikanpalmukiitäjä lentää yli. Sininiskahiiro huutelee kauempana. Savannilla on kuuma.
Lounaan syömme läheisen kylän baarissa – tai no, meidät ohjataan isoon huoneeseen, jossa on iso pöytä ja tuolit sen ympärillä. Ruoka tuodaan paikalle pihan toiselta puolelta. Roasten lamb on kuitenkin hyvää ja kuumassa säässä olut ja kokis maistuvat. Sen jälkeen ajamme Bilen Lodgelle, joka sijaitsee 12 km Addisin ja Djiboutin väliseltä maantieltä pohjoiseen. Erkaannuttuamme päätieltä lodgen suuntaan näemme upeasti 3 aavikkotrappia (Arabian Bustard). Linnut tepastelevat savannilla puuston suojassa, eivätkä ole kovin arkoja. Trapit lähtevät kuitenkin lentoon lähestyttäessä.
Bradt kirjoittaa Etiopian matkaoppaassa, että Bilen Lodgen ekoystävällinen majoitus avattiin vuonna 2001 afareiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen. Lodgella on 15 ruokokattoista afarityylillä perustettua en-suite majaa ja yhteinen baari ja ravintolatila. Ympäröivällä alueella on joenvarsi- ja akaasiametsää, savannia sekä kosteikkoa. Perillä Bilessä majoittaudumme ja tarkistamme langalla istuskelevat pääskyt. Niitä on kolmea lajia: tavallisia haarapääskyjä, etiopianhaarapääskyjä ja jouhipääskyjä.
Teemme vielä illalla pienen kierroksen lähiympäristön savannilla mukanamme afari aseen kera. Helmikanoja tepastelee akaasioiden alla yli sata. Pikkusirppisäihkyjä esittäytyy akaasiassa punaisine nokkineen. Miljoonakutojia on parisataa. Sahelinpaksujalka huutelee. Satakunta savannihietakyyhkyä on iltalennollaan. Ilta on tunnelmallinen: aurinko laskee horisontissa Riftin reunan kukkuloiden taakse värjäten iltataivaan punertavankeltaiseksi. Afrikanrusakko (Cape Hare) liikuskelee lodgella. Illan hämärtyessä hyeena tulee uteliaana lähelle majojamme ja kuulemme sen nauravan. Pimennyttyä etelännauhakehrääjät aloittavat surrauksensa ja ravintolan iltahuudossa määritämme myös ruskovyökehrääjän surinan.
Päivähavaintoihin tulee mm. muutamia niittysuohaukkoja, afrikanlauluhaukkoja, pikkukotka, pari töyhtökotkaa, keltapäähaukka, pari muuttohaukkaa, kuningastrappi, parikymmentä naamiokyyhkyä, hieman enemmän vaikertajaturturikyyhkyjä sekä saman verran aroturturikyyhkyjä ja palmukyyhkyjä, afrikantäpläkyyhky on kuitenkin kyyhkyistä runsain, kuten useimpina päivinä, muutama naamiomehiläissyöjä, kymmenkunta punamehiläissyöjää, sekä kastanja– ja etiopianvarpuskiuruja muutama. Ensimmäiset keihäsantiloopit näemme matkan varrella savannilla, kirjodikejä (Salt´s dikdik) hieman enemmän.
16.11. keskiviikko
Yö on lämmin. Sahelinpaksujalka huutaa. Aamuyössä laskemme 4 etelännauhakehrääjän ääntelevän. Hämärässä hyeenat palailevat savannilta majojen edustalla avautuvan kosteikon tiheän ruohoston suojaan, missä niillä näyttää olevan päivälepopaikka. Hyeenojen reitti kulkee aivan tupiemme vierestä. Laajalla kosteikolla kasvaa noin nelimetristä osmankäämiä (Typha sp.). Tuija kertoo kuulleensa leijonan karjuntaa yöllä jostain kauempaa.
Aamu on hieno. Viirusiipifrankoliinit pitävät kovaa meteliä. Ravintolan piha-akaasioissa on kaksi niilinmedestäjää, jotka ovat täällä levinneisyytensä eteläreunalla. Omanissa laji jäi meiltä keväällä näkemättä. Samassa isofalco lentää ravintolarakennuksen yli. Värit erottuvat aamutaivasta vasten huonosti, mutta ei hätää – Aarne saa hyviä kuvia ja Dici määrittää niistä lajin arabihaukaksi. Kaksi afrikansatulahaikaraa lentää ruohoston reunaa. Pensastöpösieppo (Grey-headed Batis) ääntelee hieman loitompana. Tuliperäkutojia on alempana akaasioissa.
Ennen aamiaista kävelemme Bilen Lodgen ympärillä mm. laajan ja korkeakasvuisen Typha-ruohoston reunaa. Yksi hyeenoista on jäänyt savannille puuston suojaan ja kun lähestymme sen lymypaikkaa, elukka säntää kovaa vauhtia aukean yli ruohoston suojaan. Reunapuissa näemme parvikaupalla uutena lajina saharanturturikyyhkyjä (African Collared Dove), lintuja on satoja. Laji esiintyy Etiopiassa vain pohjoisilla alavilla alueilla. Naamiokyyhkyjäkin on siellä täällä, päiväsumma nousee muutamaan kymmeneen. Ruohostolla on myös pari rääkkähaikaraa. Puputtajakukaali näyttäytyy. Ruskosuohaukka lentää ruohoston yllä ja näemme muutamia taivaanvuohia. Savannilla on helmikanoja hyvin tänäänkin sekä lukuisia pahkasikoja. Upean esityksen meille tarjoavat n. 15 000 savannihietakyyhkyä, jotka parveilevat savannin yläpuolisella taivaalla. Ääntelyä kuuluu tuon tuostakin, vaikka suurin osa linnuista on 1-2 km päässä.
Aamiaisen jälkeen pakkaamme tavarat bussiin ja lähdemme kohti Awash National Parkia. Ennen Addisin-Djiboutin päätietä näemme taas 3 aavikkotrappia, ensimmäiset kaksi ovat kokoeron perusteella emo ja poikanen. Ajomatkalla näemme 4 vaippapaviaania (Hamadryas Baboon). Kansallispuiston portilla menee tovi ennen kuin pääsemme puistoon. Pusikoituneella savannilla tien vierestä löytyy etiopiantrappi (Buff-crested Bustard) ja vähän myöhemmin vielä kaksi. Lajin voi Etiopiassa ja Somaliassa tavata hautavajoaman itäpuolelta. Savannikäärmekotka kirjautuu pitkästä aikaa havaintoihin, samoin 3 liitokotkaa.
Kansallispuistossa majoittaudumme Awash Falls Lodgelle, joka on uusi, mutta verraten perustasoa edustava majoituspaikka. Olemme Timon kanssa samassa tuvassa, jossa on epätasainen kivilattia ja 1.5 m korkean kivimuurauksen erottama wc- ja suihkunurkkaus. Sänkyni on huono keskikohdalta pahasti notkollaan, mutta asettamalla vaatteita notkokohtaan, nukkuminen onnistuu. Majoitustilat on rakennettu hienoon paikkaan Awash-joen putousten vierelle. Putousten jyly kantautuu majoitusalueelle ja luo tunnelmaa. Yksi niilinkrokotiili paistattelee päivää putouksen juurella.
Lounas muodostuu kuumassa alkuiltapäivässä pitkäksi tarjoilun kestäessä taas kerran. Vihermarakatti tulee ravintolan toiseen kerrokseen seuraamaan puuhiamme, mutta uskaltautuu pöytään vasta poistuttuamme. Jäljelle jääneet leivät kelpaavat ja menevät marakatille. Lounaan jälkeen ajamme loppuiltapäivän bussilla lodgelta koilliseen kansallispuiston alueella 7-8 km päähän ja takaisin muutamin pysähdyksin.
Löydämme savannia halkovalta tieltä maakilpikonnan. Tuhkaherttuja (Ashy Cisticola) näemme muutaman, ne laulelevat savannipensaissa. Lajilla on suppea levinneisyys Koillis-Afrikassa. Laulava on myös reissun ainoaksi jäävä punasiipikiuru (Red-winged Lark), joka elää kuivilla savanneilla ja on Koillis-Afrikan endeemi. Savannikiuruja on kolme ja etiopianvarpuskiuruja kolmattakymmentä. Afrikankääpiöhaukkoja näemme kaksi. Meille tutumpaa lajia edustaa nummikirvinen. Havaitsemme kaksi pallidirostris-lepinkäistä. Keihäsantilooppeja löydämme vain yhden – Awash ei ole erityinen kohde nisäkkäille, mikä oli kyllä tiedossamme. Päivän hyeenaluku kohoaa 6:een. Hämärissä palaamme lodgelle.
Nuotion loisteessa illastamme ja kirjaamme havainnot taulukkoon. Mehiläissyöjille päivä on hyvä: muutamia kääpiö– ja naamio- sekä satakunta punamehiläissyöjää. Abessiniansininärhiä on kymmenkunta. Retken ainoan valko-otsalepinkäisen näemme tänään. Ruusurintalepinkäisiä on kaksi ja kääpiölepinkäinen kuuluu savannilajistoon myös. Paratiisi– ja olkipyrstöleskiä näemme muutaman.
Bradt kirjoittaa Etiopian matkaoppaassa: Awash National Park on 756 km2 suuruinen kansallispuisto. Se perustettiin 1966 ja virallistettiin 3 vuotta myöhemmin. Puisto sijaitsee hautavajoamassa noin 200 km Addisista. Awash-joki kulkee puiston etelärajalla ja se sijoittuu putouksen jälkeen solaan, joka aikanaan johtaa joen aavikolle, mihin se kuivahtaa. Puistossa sijaitseva Fantale-tulivuori on n. 2000 m korkea ja sen kraateri on 350 m syvä. Tulivuoren vieressä sijaitsee Metaharan kaupunki, jonka läpi maantietä ajoimme. 35 km2 suuruinen Lake Beseka sijoittuu kansallispuiston ulkopuolelle ja sen pohjoisosan yli kulkee kulkemamme maantie. Awashin maisemat ja linnusto ovat savannin eläimiä vetovoimaisempia, sillä eläinten määrä on alhainen. Kansallispuisto on lintujen tarkkailun kannalta yksi Etiopian peruskohteista.
17.11. torstai
Aamulla ennen aamiaista ajamme bussilla Awashin kansallispuiston savannialueelle. Aivan alkumatkasta tien varrella meitä toljottaa hyeena. Se on tovin paikallaan ja katoa sitten pusikkoon. Maasto on pääosin pusikoitunutta ja avoimempaa maisemakuvaltaan kauniimpaa heinä- ja akaasiasavannia on niukemmalti. Vähän myöhemmin näemme yhden Soemmeringin gasellin (Gazella soemmeringii). Antilooppeja ja muita nisäkkäitä on kuitenkin silmiinpistävän vähän.
Heinä- ja akaasiasavannilla lintuja on selvästi enemmän kuin pusikoituneella osalla. Somalianlepinkäisiä istuskelee puiden latvuksissa peräti 15 yksilöä. Behrensin ym. mukaan laji on lähes Koillis-Afrikan endeemi, jonka voi säännöllisesti nähdä vain Etiopiassa. Keihäsantilooppeja on savannilla, mutta havaitsemamme yhteismäärä jää vain 4:ään. Ollessamme bussin ulkopuolella tieuralla, meitä vastaan askeltaa hieman loitompana sakaali (Canis aureus). Meidät huomattuaan elukka poikkeaa ruohostoon, mutta tulee vielä lähemmäksi ja nousee maakumpareelle uteliaana hetkeksi katselemaan ja jatkaa sitten matkaansa.
Retken ainoat kaksi kastanjakutojaa ovat akaasianlatvassa. Miljoonakutojia on parisataa. Afrikanlauluhaukka näyttäytyy varsin luottavaisena akaasian latvuksessa. Naamiokyyhkyjä on verraten paljon, päiväsumma kohoaa maksimiin. Savannihietakyyhkyjä lentää kurluttaen ohitsemme yhteensä 150. Uutena lajina tien varrelta äkkäämme valkovatsatrapin ja päiväsummaksi saamme 4 lintua. Savannikäärmekotkan näemme ja se on reissun neljäs ja viimeinen. Heinikossa on savannikiuruja 15, ne lennähtävät palan matkaa ja laskeutuvat lepattaen uudestaan ruohoston suojaan. Paikallaan lepattelu ennen laskeutumista on kuulemma lajille ominaista.
Näemme sekä kastanja– että etiopianvarpuskiuruja. Reissun ainoa arovarpushaukka näyttäytyy tänään ja toinen viiriäinen. Keltakurkkufrankoliineja, uikuttajakyyhkyjä, sininiskahiiroja ja abessiniansininärhiä on muutamia. Pikkusirppisäihkyjäkin kirjautuu havaintoihin. Harjalinnuille päivä on selvästi reissun paras, parikymmentä. Akaasiakerttukin kirjautuu pitkästä aikaa havaintoihin. Tuhkaherttuja on muutama. Heinäkerttu on cisticolista kuitenkin runsain ja laji suosii selvästi heinäsavannia. Harmaapussitiaisia on 4.
Lepinkäiset ovat savannilla hyvin edustettuina. Somalianlepinkäisten lisäksi näemme punapyrstölepinkäisiä, punapäälepinkäisen, liitolepinkäisiä, ruusurintalepinkäisiä, pensaslepinkäisen, duettolepinkäisen, kääpiölepinkäisiä ja iltapäivällä Awash-joen varrella muutaman valkoharjalepinkäisen. Kuumassa ja kuivassa säässä savannitie pölyää jonkin verran. Kokomatkan aikana kärsimme pölystä kuitenkin varsin vähän. Maan eteläosissa sateiden vuoksi ei pölynnyt lainkaan. Maantiepölyä pahempaa oli Addisin ja sen lähialueen liikenteen katku, joka tuntui alkumatkasta pureutuvan kurkkuun.
Kolmen tunnin aamukierroksen jälkeen palaamme lounaalle. Pikkukotkat ovat liikkeellä ja näemme niitä muutamia. Eilisen marakattivierailun jälkeen, saamme tänään kovemman vastuksen. Oliivipaviaani ilmestyy ravintolan toiseen kerrokseen ja on jo kävelemässä lattiaa pitkin suoraan pöytäämme, kun sen huomaamme ja alamme estellä. Otus perääntyy, mutta hyppääkin sitten kaiteelle ja liikkuu sitä pitkin äkkiarvaamatta pöydän päähän, hyppää röyhkeästi keskellä ruokapöytää ja nopeilla käden liikkeillä tyhjentää leipäkorin antimet suuhunsa, kainaloihinsa ja loput leivät paviaani vie käsissään samalla kun häviää liukkaasti paikalta. Kyseessä ei ole edes kovin iso uros. Hämmästyneinä emme ehdi tehdä juuri mitään. Onneksi olemme jo aterian ja kahvittelunkin päättäneet. Otus on selvästi tehnyt tempun ennenkin ja tiesi tarkkaan mitä oli tekemässä.
Aamiaisen jälkeen piipahdamme Timon ja Miheratin kanssa lodgen vieressä olevalla pienellä vesitornilla, jossa on juomalammikko. Paikalla on mm. oliivikutojia ja hopeanokkia. Majojen keskellä puun latvuksessa on hetken peräti 5 liekkiseppää pikkuparvena.
Lounaan jälkeen keskipäivän molemmin puolin kävelemme lodgelta länteen Awash Riverin rannalla olevalle leiripaikalle ja takaisin. Metsäkalastaja näyttäytyy varsin luottavaisena joenvarsipuun oksalla. Reissun ainoa kyyryhaikara vilahtaa joen rannalla. Muutama pikkukudu liikuskelee lähistöllä. Pikkukudu on keskikokoinen antilooppi, joka elää metsäisellä savannilla. Hieman ennen leiripaikkaa joku huomaa käärmeen, joka katoaa maaston kätköihin. Paikalla on kuivassa maankamarassa kiemurtelujälkiä parissakin paikassa. Itse leiripaikalla on useita vihermarakatteja ja sinne tulee myös oliivipaviaaniporukka, jota johtaa isokokoinen uros. Pari sahelinpaksujalkaa huutelee joella. Hadadaiibis tepastelee varjoisten puiden alla. Valtavissa viikunapuissa saamme tarkkailla afrikanvarpushaukkaparia. Ne lennähtävät välillä hieman, mutta ovat luottavaisina viikunapuiden oksistossa. Paluumatkalla ihastelemme punamehiläissyöjiä. Paikallisopas kuulee idänharmaaturakon ääntä joenvarrelta, mutta emme lajia löydä etsinnöistä huolimatta.
Poistumme Awashista iltapäivällä ja ajamme pysähtymättä klo 15.10-18.50 lodgelta Nazarethiin ja edelleen Debre Zeitiin (1920 mpy). Loppumatkasta maantiellä on runsaasti rekkoja ja autojono on ajoittain pysähtynyt. Osa kuskeista ohittaa hitaimmat oikealta. Majoitumme Tommy International Hotelliin, joka on melko hyvätasoinen, mutta kuitenkin taas eri hotelli kuin mistä oli etukäteen sovittu. Huoneessa on moskiittoverkko.
18.11. perjantai
Aamiaisella pari kurkiparvea lentää hotellin ohi. Aterioinnin jälkeen tavarat kasataan taas bussin katolle ja ajamme aamupäiväksi Lake Chelelekalle. Pysähdymme muutamassa paikassa järven rannalla. Marabuja on paljon, puolituhatta. Ne seisoskelevat järven rannoilla tai lentelevät yläpuolellamme. Järveltä poimimme myös lukuisia retkelle uusia lajeja: silkkiuikkuja, kattohaikara, pari pikkujalohaikaraa, afrikankapustahaikaroita, flamingoja, 3 lampisorsaa, 10 tavia, 2 heinätavia, 15 jouhisorsaa, 10 pikkutavia, 4 punanokkasorsaa, tukkasotkan, 4 afrikankuparisorsaa, 8 ruskonarskua, satakunta avosettia, muutama kymmenen mustapyrstökuiria ja 5 isoruostepääskyä.
Pikku-uikkuja on peräti 400 ja lapasorsia 300. Pyhäiibiksiä on useampi kymmenen ja molempia pelikaanilajeja joitakin. Hietatiiroja lepäilee järven riutalla 140 ja joukossa on kymmenkunta valkosiipitiiraa. Parisataa haarapääskyä lentelee järven yläpuolella. Meikäläistä lajistoa edustavat myös monet keltavästäräkit ja ääntelevä lapinkirvinen ja ruokokerttunen.
Reissun korkeimmat lukemat kirjaamme rääkkähaikaralle, jalohaikaralle, harmaahaikaralle, kobolttihaikaralle, afrikanhanhelle (500), kynsihanhelle (150), kyhmysorsalle (40), kruununokikanalle (300), pitkäjalalle (50), kynsihyypälle ja suokukolle (250). Pikku– ja lapinsirrejä on muutamia. Petolinnuista aina läsnä olevien haarahaukkojen lisäksi havainnoimme mm. 2 niitty– ja 2 ruskosuohaukkaa. Kruunukurkipari pesinee ruohostossa, josta se tekee upean lentonäytöksen editsemme komeiden huutojen kera. Meikäläisiä kurkia kirjaan parikymmentä.
Järven päädyssä on tierakennus meneillään ja näyttää siltä, että tie linjataan järven pohjois-osan halki! Ylijäämämassoja on läjitetty rantakosteikolle. Kivikkorastas istuskelee hetken ikivanhan kaatuneen viikunapuun rungolla. Järven toisella puolella pellolla töpöpeipot pitävät ääntään ja afrikansitruunahempot viihtyvät viljelmillä.
Lounaan nautimme Dreamland-hotellilla. Ravintola sijaitsee Lake Bishoftu– kraaterijärven ylärinteellä ja siitä avautuu erinomainen näkymä järvelle. Lintuja on kuitenkin verraten vähän. Joitakin pikku-uikkuja sukeltelee järvellä ja muutama viirupääsky lentelee ravintolan edessä. Isomuurahaistaskupari viihdyttää meitä hetken ravintolassa.
Alkuiltapäivästä lähdemme ajamaan kohti Addis Abebaa. Kaupungissa käymme 3 kaupassa matkamuistoja katsomassa. Sen jälkeen majoittaudumme päivähuoneisiimme Ghion Hotelliin ja laitamme matkatavarat lentokuntoon. Päivällisen nautimme hotellin tutussa ravintolassa ja huudamme viimeisen päivän lajit. Illaksi ajamme tutulla bussillamme lentokentälle. Lento kohti Frankfurtia lähtee aikataulussa. Yö menee Lufthansan koneessa. Aamulla olemme perillä ja aamupäivällä matkaamme toisella koneella Helsinkiin. Usean tunnin odottelun jälkeen pääsen klo 16 lähtevään Finnairin koneeseen Ouluun, jonne saavun lauantai-iltapäivällä klo 17 jälkeen.
Pohdintaa näkemättä jääneistä lajeista:
Strutsi, Somali Ostrich
Emme ehkä olleet lähelläkään. Laji on Etiopiassa harvinainen. Behrensin mukaan Somali Ostrichia on Awashissa ja Negelen ja Yabellon välillä. Jälkimmäisessä rankka iltapäiväsade vei havaintomahdollisuuden.
Afrikansirohaukka, African Swallow-tailed Kite
Behrensin mukaan laji on säännöllinen Awashin kansallispuistossa ja toisinaan Liben Plainilla Negelessä.
Sihteeri, Secretarybird
Lajin olisi voinut nähdä eteläisillä savannialueilla Megan läheisyydessä tai Awashissa. Saatoimme menettää mahdollisuuden 11.11. iltapäiväsateeseen Megan suunnalla ja Awashissa laji ei vain sattunut kohdalle tai emme olleet oikeilla paikoilla.
Kirjokorppikotka, White-headed Vulture
Savannialueilla toivoimme tätä lajia, mutta saatoimme menettää mahdollisuuden 11.11. iltapäiväsateeseen.
Vuorifrankoliini, Moorland Francolin
Behrensin mukaan laji ei ole vaikea löytää Balen vuoristossa: esiintyy Dinshon kosteassa laaksossa ja matkalla Sanettin ylängölle. Laji elää endeemisenä Kenian, Ugandan ja Etiopian vuorilla. Tätä lajia olisi pitänyt yrittää atrapilla, mikä jäi tekemättä.
Keniantrappi, Hartlaub´s Bustard
Tätä savanneilla laikuttaisesti esiintyvää lajia emme nähneet ja ainakin osin saatoimme menettää mahdollisuuden 11.11. iltapäiväsateeseen.
Kehrääjät
Tiiviin aikataulun vuoksi yhtään iltaretkeä ei tehty kehrääjiä varten. Ymmärrettävää, mutta pari kehrääjälajia olisi voinut tulla lisää, esim. näkemättä jääneestä somaliankehrääjästä (Donaldson-Smith´s Nightjar) Behrens ym. toteavat, että laji on poikkeuksellisen yleinen Yabellon alueella. Miherat-oppaalla laji oli puhelinäänenä.
Somalianmehiläissyöjä, Somali Bee-eater
Behrens ym. mainitsevat, että lajia on nähty Dawa-joella Negelen ja Yabellon välillä. Olimme paikalla aurinkoisen sään vallitessa, mutta emme lajia nähneet sinä lyhyenä aikana, jolloin tarkistimme somaliankutojayhdyskunnan.
Rusoselkäkiuru, Gillett´s Lark
Yllättävä puute. Behrens ym. toteavat lajin verraten helposti löydettäväksi Awashin kansallispuistossa ja Negelen itäpuolen savanneilla ja Liben Plainilla. Helm Field Guides (Birds of the Horn of Africa) mainitsee Degodi Larkin olevan nykyisin sama kuin Gillett´s Lark.
Kultakirvinen, Golden Pipit
Behrens ym. toteavat tämän nomadisen lajin ilmaantuvan ennustamattomasti Koillis-Afrikassa ja olevan mahdollista nähdä missä vain eteläisessä Etiopiassa. Menetimme mahdollisuutemme 11.11. iltapäivän rankkaan sateeseen.
Arotöpökerttunen, Somali Crombec
Behrensin ym. mukaan harvinainen eteläisessä Etiopiassa mm. Negelessä ja Yabellossa. Menetimme kenties mahdollisuutemme 11.11. iltapäiväsateeseen.
Bale Parisoma, Parisoma griseiventris
Ruskotiaiskertun Balen vuoristossa elävä rotu saattaa olla oma lajinsa, Bale Parisoma, jota emme vuoristometsissä kuitenkaan nähneet.
Lörppötimali, Scaly Chatterer
Behrensin ym. mukaan lajia voi nähdä harvinaisena eteläisessä Etiopiassa etenkin Yabellosta etelään. Menetimme kenties parhaat mahdollisuudet 11.1. iltapäiväsateeseen.
Pikkuherttu, Tiny Cisticola
Eteläisillä savannialueilla elelevä laji, jonka näkemiseen saatoimme menettää mahdollisuuden 11.11. iltapäiväsateeseen.
Vaaleapriinia, Pale Prinia
Eteläisillä savannialueilla elelevä laji, jonka näkemiseen saatoimme menettää mahdollisuuden 11.11. iltapäiväsateeseen.
Pikkutöpösieppo, Pygmy Batis
Eteläisillä savannialueilla elelevä laji, jonka näkemiseen saatoimme menettää mahdollisuuden 11.11. iltapäiväsateeseen.
Veririntamedestäjä, Hunter´s Sunbird
Koillis-Afrikan endeemi, joka Behrensin ym. mukaan on yleinen eteläisessä ja itäisessä Etiopiassa. Hyviä paikkoja ovat mm. Awashin kansallispuisto, Negele ja Yabello.
Mustavatsamedestäjä, Black-bellied Sunbird
Koillis-Afrikan endeemi, joka ulottaa esiintymisensä juuri eteläiseen Etiopiaan. Lajia tavataan harvinaisena mm. Dawa-joella Negelen ja Yabellon välillä. Dawa-joella olimme paikalla hyvän sään aikana näkemättä lajia.
Okalepinkäinen, Taita Fiscal
Koillis-Afrikan endeemi, joka on harvinainen, mutta nähdään mm. Liben Plainilla ja Yabellossa. Saatoimme menettää mahdollisuuden 11.11. iltapäiväsateeseen.
Tiheikkölepinkäinen, Three-streaked Tchagra
Behrensin ym. mukaan eteläisen Etiopian vaikeimmin löydettäviä erikoisuuksia, jonka voi löytää mm. Negelen ja Yabellon pensassavannilta. Saatoimme menettää mahdollisuuden 11.11. iltapäiväsateeseen.
Pikkuhuiskulepinkäinen, Pringle´s Puffback
Harvinainen Koillis-Afrikan endeemi, joka esiintyy harvalukuisena eteläisessä Etiopiassa mm. Liben Plainilla ja Yabellossa ja niiden välillä. Saatoimme menettää mahdollisuuden 11.11. iltapäiväsateeseen.
Punalakkilepinkäinen, Red-naped Bush-shrike
Behrensin ym. mukaan esiintyy kuivalla savannilla Negelessä ja Yabellossa, joka on helppo löytää kutsuäänestään. Saatoimme menettää mahdollisuuden 11.11. iltapäiväsateeseen.
Kyhmyrakkeli, Bristle-crowned Starling
Behrensin ym. mukaan esiintyy kallioisilla alueilla mm. Awashissa ja eteläisessä Etiopiassa. Laji ei vain sattunut kohdallemme.
Parrot-billed Sparrow
Lajin voi Etiopiassa tavata mm. Yabellossa, vaikka on Keniassa yleisempi.
Punapeippo, Abyssinian Crimson-wing
Mahdollista nähdä kosteassa vuoristometsässä etenkin Balen vuoriston Harenna Forestissa. Laji olisi vaatinut enemmän etsintäaikaa.
Kiiltoleski, Steel-blue Whydah
Koillis-Afrikan endeemi, joka esiintyy eteläisessä Etiopiassa harvinaisena Awashin kansallispuistossa ja Yabellon ympäristössä. Saatoimme menettää mahdollisuuden 11.11. iltapäiväsateeseen.
Ankoberinhemppo, Ankober Serin
Endeeminen Etiopian Ankoberin alueella, jossa emme käyneet.
Vyöhemppo, Salvadori´s Seedeater
Melko yleinen Sof Omarin laaksossa, jossa emme käyneet. Lajin saattaa nähdä myös Negelen kuivilla savanneilla.
Arohemppo, Northern Grosbeak-Canary
Koillis-Afrikan endeemi, joka on helpoin tavata Etiopiassa. Esiintyy pienin määrin Negelen ja Yabellon välillä. Saatoimme menettää mahdollisuuden 11.11. iltapäiväsateeseen.
Lähteet, kirjallisuus
Redman N, Stevenson T, Fanshawe J, 2009. Birds of the Horn of Africa. – Helm Field Guides.
Behrens K, Barnes K & Boix C, 2010. Birding Ethiopia. A guide to the country´s birding sites.
Briggs Philip, updated by Brian Blatt 2009: the Bradt Travel Guide, Ethiopia. Fifth edition 2009.
– päivittäinen iltahuutotaulukko
– videot (Tuukka)
Hirvonen E, 2010. Afrikasta. Muistiinpanoja vuosilta 2007–2009.